KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XVI: Sisällissota (1994)

Jyrki Auer ja Mika Vuolle palauttivat Pispalan takaisin vuoteen 1918. Heidän tyylinsä tähän on kuitenkin varsin omapäräinen. 

"Sisällissota" on lähtökohtaisesti mielenkiintoinen, koska sen on kirjoittanut kaksi kirjailijaa, nuoret Tampereen yliopistossa opintoja suorittaneet Auer ja Vuolle. Harvoin kaunokirjallisuutta kirjoitetaan yhteistyössä ja teokselle onkin annetta kiitosta siitä, että se on varsin ehyt kokonaisuus - kirjailijan vaihtumista ei tekstistä huomaa.

Teoksen alussa seurataan Pispalan punakaartin toimintaa yhden punakaartilaisen, Toivo Hurmeen, näkökulmasta. Eletään alkukevättä 1918 ja valkoinen armeija on jo Tampereen porteilla.  Toivottomassa tilanteessa Toivo päättää jättää Pispalan punakaartin, ja pakenee Näsijärven jäiden yli pois harjulta. Tästä alkaa erikoinen seikkailu, jonka aikana Toivo päätyy valkoisten puolelle valtaamaan omaa kotikaupunkiaan. Nimensä Toivo oli tällöin vaihtanut paljon puhuvaan "Carl Anus Waldemar Stjernbergiin". 

Itse Pispala ei tarinassa esiinny kuin alussa, mutta sitäkin sykähdyttävämpänä. Teoksen alkusanat palauttavat harjun – taas kerran – traagisen sodan näyttämöksi: 

"Seisoin illalla Pispalanhaijun korkeimmalla kohdalla vartiossa ja katselin etelään, missä Pirkan miesten leirisavut paloivat. Jos oikein kuulosteli, saattoi ainakin luulla kuulevansa kuormastojen ääniä pimeydestä, jostain Viikinsaaren mustan ja matalan hahmon takaa. Ehkä lahtarit siellä siirtelivät tykkejään uusiin asemiin, joka suunnalta Tampere oli jo valkoisten kranaattitulen haarukassa. Jää, musta tukeva kansi hyisen veden päällä oli siltana niille — se antoi jäätiet ja teki silmukan täydeksi. Se oli vahvaa vieläkin, sillä pitkä ja kylmä talvi oli pettänyt vallankumouksen. Se oli pettänyt punaisen Hämeen lukon."