KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XIV, "PISPALAN ENKELI" (1991)

Riitta Vartti julkaisi 1990-luvun alussa neljän romaanin omaelämänkerrallisen sarjan, joka kuvaa Orvokki Dahlin elämää 1950-luvun lapsuudesta aina 1980-luvulle asti. Sarja on kuin tuulahdus 1970-luvun parhaista puolista – laveasta sosiaaliepiikasta.

Ensimmäisessä osassa Orvokki on vielä pieni lapsi ja elämä soljuu maaseudun sekä Helsingin ja Lahden välissä 1950-luvulla. "Pispalan enkeli" on sarjan toinen osa.

Teoksen alussa Orvokki muuttaa äitinsä ja äidin uuden miehen kanssa Pispalaan. Siitä alkaa varhaisteinin lähes kansantieteellisellä tarkkuudella kuvattu matka 60-lukulaiseen nuoruuteen. Orvokin tarina on vahvasti omaelämänkerrallinen. Se sivuaa Lauri Viidan ja Hannu Salama kohtaloita olla sekä pispalalainen "työläispenska" että oppikoulua käyvä "kansakunnan toivo". Orvokkia kiehtoo selvästi harjun hurjempi – ja osin pimeämpikin – puoli.

Itsekin Pispalassa aikaansa viettänyt kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka on Helsingin Sanomien arvostelussa (8.9.1991) hienosti kuvannut teosta: "Pispalan enkeli on sammakkoperspektiivin kulttuurihistoriaa kommunistisen nuorisofestivaalin ajoista hippiliikkeen vuosiin. Se kartoittaa säät ja sanomalehdet yhtä huolellisesti kuin vitsit, iskelmät ja puheenparret. Se on yhtä sitkasta kuin kansanperinne on hidasta, ja elämältä se maistuu."

Toden totta, Pispala sai heti 1990-luvun alussa uuden kronikoitsijan, vaikkakin teossarjan seuraavissa osissa Orvokki harjun jättääkin ja lähtee kohti suuremman maailman seikkailuja.

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XIII: Ken surmais suuren linnun (1971)

Tauno Kaukosen debyyttiromaani "Klaani" oli vuoden 1963 suuri kirjallinen tapaus. Kaukosen seuraavaa romaania "Ken surmais suuren linnun" saatiin kuitenkin odottaa kahdeksan vuotta. Sitä voi kuvailla verbaalista ilotulitusta sisältäväksi salapoliisiromaanin parodiaksi. 

Teoksen päähenkilö on David Munne, maalaiskunnasta kaupunkiin muuttanut, tarinan alussa lievästi sanottuna omahyväinen mies. David on päättänyt tulla kaupungissa suureksi ja mahtavaksi yksityisetsiväksi. Hän vuokraa etsivätoimistolleen toimiston kantakaupungin laidalta "Harjulta" ja palkkaa kotipaikkakuntansa pikkurikollisen toverikseen. Tästä alkaa erikoislaatuinen tarina, jossa seikkaillaan niin rikollisten, yhteiskunnallisten syväanalyysien kuin kirjallisen maailmankin parissa.

Kuten todettua, Davidin toimisto sijaitsee "Harjulla", jonka voi vaivattomasti paikantaa Pispalaksi. Harjulta löytyy myös kapakka nimeltään "Bunkkeri". Tätä kautta Kaukonen luo kuvastoa tuoreesta, vain muutaman vuoden auki olleesta kirjailijoiden suosimasta kulttuuriravintola Pispalan Pulterista. 

"[Bunkkeri] sijaitsi kurjalistokaupunginosassa, korkean ja jyrkkärinteisen harjun pohjoislappeella, vilkkaasti liikennöidyn läpikulkukadun varrella, uuden betonielementtitalon alimmassa kerroksessa. Sen sisustus oli yksinkertaisesti sanottuna hirttä. Seinät, kalusto, baaritiski olivat rakennetut hirrestä. Suurten näyteikkunoittenkin eteen oli rakennettu korkeat ja harvat hirsiseinät. Se oli epäilemättä käytännöllistä; humalaisten ei ollut aivan helppo rikkoa paikkoja." 

David löytää tarinan lopussa tietynlaisen rauhan sisältään katsellessa kaunista järvinäköalaa Harjun päällä olevan puiston penkiltä. Tämä, jos jotain, on Pispala-kirjallisuutta. 

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XII: Pure messinkiä (1986)

 

1960-luvun puolessavälissä alkanut Pispala-kuvausten tulva ehtyi Hannu Salaman mestariteoksen "Siinä näkijä missä tekijän" (1972) jälkeen. Pispala-kuvauksia jo 1960-luvulla tehnyt Erkki Lepokorpi kuitenkin uskaltautui tarttumaan pitkän romaanin muodossa Pispalaan vielä Salaman jälkeenkin – tosin vasta 1980-luvulla.

Lepokorven "Pure messinkiä" kertoo nuoren pispalalaisen Jorma Lehtosen elämästä 1930-luvun lopulta 1940-luvun sota-aikoihin asti. Kertomuksessa taiteellisesti herkkä Jorma saa ensimmäisen viulunsa, josta syntyy ikuinen rakkaus musiikkiin. Muuten teoksessa kuvataan perinteiseen tyyliin Pispalanharjun elämää työläisperheen näkökulmasta. Sisällissota muistetaan ja elämän suuri muutos liittyy Lehtosten perheessä, kuinkas muutenkaan, oman talon ostamiseen. Tällöin myös Pispala jää, kun perhe muuttaa harjun vuokratölleistä Kangasalan rajalle. Tarinan lopussa sota-aika luo uudenlaiset raamit nuoren Jorman elämään, kun hän päätyy armeijaan soitto-oppilaaksi.

Pure messinkiä -teoksen yhteydessä on nostettava esiin myös Helsingin Sanomien arvostelu teoksesta (26.10.1986). Lehdessä kummastellaan osuvasti sitä, miten Pispala tuottaa aina vain uusia ja uusia kirjailijoita: "Kuinka monta kertaa vielä Pispala on kronikoitavissa kirjallisuuteemme?" Aivan oikein, juuri niin monesti kuin siellä syntyneitä, eläneitä, eläviä, sieltä virikkeensä noutavia kirjailijoita riittää. Merkillistä on, että niitä näköjään on kosolti. Ja että kaikkein uusimmasta kirjailijapolvesta sikiää yhä lisää. Kumma paikka, jotain imponoivaa siinä kai on, jo kirjoitetun ja luetunkin perusteella." - Toden totta, Pispalan luova voima ei loppunut myöskään 1980-luvulla Lepokorpeen, vaan jatkui yhtä elävänä 1990-luvulla, kurottaen myös uusiin suuntiin.

Teos on lainattavissa Pispalan kirjastosta!

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 28.9.2020.

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XI: Siinä näkijä missä tekijä (1972) & Minä, Olli & Orvokki (1967)

Hannu Salaman romaanit "Minä, Olli & Orvokki" ja "Siinä näkijä missä tekijä" voidaan nostaa, ei vain ehdottomiksi Pispala-klassikoiksi, vaan suomalaisen kaunokirjallisuuden yleiseen kaanoniin kuuluviksi merkkiteoksiksi.

Minä, Olli & Orvokki kertoo Harri Salmisesta, Hannu Salaman eräänlaisesta alter egosta. Salminen elää Tampereen seudulla 1960-luvun alussa ja valmistelee "suurta Pispala-eepostaan". Suurimman huomion Salmisen elämässä kuitenkin vievät alkoholi, epämääräiset ystävyyssuhteet ja vielä epämääräisemmät suhteet vastakkaiseen sukupuoleen. Tarina kuvaa 1960-luvun Tamperetta inhorealistisesti ja kirjailijuutta narsismin ja ahdistuksen, mutta myös valtavien luovuuden pyrähdyksien kautta.

Siinä näkijä missä tekijä taas on Se Suuri Pispala-romaani, jonka syntyprosessia edellisessä teoksessa kuvattiin. Sen voi nostaa Lauri Viidan "Moreenin" ohella toiseksi unohtumattomaksi ja Pispala-myyttiä ikuisesti muuttaneeksi teokseksi. Todellisiin haastatteluihin osaltaan perustuvassa tarinassa seurataan jatko-sodan aikaisen kommunistisen vastarintaryhmän toimintaa Tampereella, mutta ennen kaikkea se on kertomus Salmisista – pispalalaisesta moniongelmaisesta työläisperheestä. Teos uudisti näkökulmatekniikallaan suomalaista romaania. Tekniikan runkona toimii useat epäluotettavat ja toisiaan kumoavat kertojat sekä useat aikakerrokset, jotka limittyvät keskenään. Salama ei toden totta päästä lukijaa helpolla, mutta se on varmasti yksi syy sille, että romaania pidetään yhtenä 1970-luvun hienoimmista suomalaista romaaneista.

Pispalasta Siinä näkijä missä tekijä maalaa hyvin erilaisen kuvan kuin Moreeni. Harju on Salaman teksteissä huumoriton ja aggressiivinen paheiden pesä, joka kuitenkin samalla on kasvualusta kirkasotsaiselle idealismille. Harjun elämää määrittelee alkoholi, mutta samalla usko parempaan sosialistiseen maailmaan.

Teokset ovat lainattavissa Pispalan kirjastosta!

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 24.8.2020.

PISPALAN KIRJASTO ESITTÄYTYY: Tapahtumatuottaminen

 

Äänimikseri ja tallennuslaitteet
valmiina

Kirjaston arjen pyörittämisen lisäksi tuotamme erilaisia tapahtumia tiloissamme, muun muassa

kirjailijavierailuja, taidenäyttelyitä ja lukulemmikki-lukuhetkiä. Näissä hommissa

vastuu-ihmisenä toimii tapahtumakoordinaattori.

Usein päällä on monen tapahtuman suunnittelua ja tiedottamista samaan aikaan. Silti on osattava pitää langat käsissä, vaikka olisi paljon asioita muistettavana. Onneksi tässä työssä ei joudu täysin yksin olemaan, vaan apuna on yleensä muita tapahtumatuottajia ja vähintään muuta kirjaston väkeä. Ja esimerkiksi Tahmelan Huvila, Hirvitalo ja Vastavirta-Klubi avustavat markkinoinnissa, silloin kun teemme yhteistyötä heidän kanssaan erilaisissa tapahtumissa.

Ehdottomasti parhaita tämän pestin työkaluja ovat kalenteri, Excel ja Google Drive. Niistä on hyötyä,

kun pitää kirjata kaikki tärkeä ylös ja olla selvillä päivämääristä.

Tapahtumatuottaminen pitää sisällään suunnittelua, sähköpostien lähettämistä ja niihin vastaamista, some-markkinointia Facebookissa ja Instagramissa, tiedottamista lehtiin ja verkkoon, julisteiden tekemistä ja jakamista, tapahtumien videokuvaamista ja äänittämistä, videon editointia, videon lataamista YouTubeen, markkinointikuvien ottamista, kahvitarjottavan hankkimista ja esille panemista, sekä toisinaan tapahtumissa haastattelemista ja/tai juontamista. Koitamme myös lisätä sisältöä tähän blogiin säännöllisesti.

Tämä työ koostuu siis yllättävän monesta palikasta ja siinä kyllä oppii paljon, mutta pyrimme aina jotenkin myös kehittämään toimintaa, selkeyttämään työskentelyä sekä miettimään uudenlaisia tapahtumakokonaisuuksia. Lisäksi jokainen uusi työntekijä tapahtumissa tuo jotain uutta pöytään, uudenlaisen tavan tehdä asioita.

PISPALAN KIRJASTO ESITTÄYTYY: Lasten ja nuorten kirjasto

 

Pispalan kirjaston sivukirjasto, eli lasten ja nuorten kirjasto, sijaitsee Pyhäjärven rannalla Tahmelan huvilalla (Uramonkatu 9). Pieni kodikas kirjasto sopii kuin nenä päähän idylliseen 1890-luvulla rakennettuun pitsihuvilaan. Lasten ja nuorten kokoelma siirtyi nykyiselle paikalleen erilliseksi sivukirjastoksi loppuvuodesta 2022, ja nyt tehdään töitä sen kehittämiseksi ja tunnettuuden lisäämiseksi.

Lasten ja nuorten kirjastossa on lainattavissa noin 1000 nidettä. Kokoelmasta löytyy niin lasten kuvakirjoja, satuja, romaaneja, runoja ja tietokirjoja, kuin nuortenromaanejakin. Lisäksi kirjastossa on pieni kokoelma aikuisten kaunokirjallisuutta ja selkokirjoja. Kaikki kokoelman aineisto on saatu lahjoituksina.

Kesäkuussa sivukirjastossa järjestettiin viiden päivän mittainen sanataide-iltapäiväkerho 1.-3.luokkalaisille. Kesäkuusta alkaen kirjastossa on voinut tehdä vaihtuvia sanataideharjoituksia, ja tällä viikolla paikalle saatiin sanataide-arkku, johon kootaan ja päivitetään viikottain uutta puuhaa lapsille. 

Kirjastosta löytyy kaksi vanhaa nojatuolia, joihin on mukava istahtaa lukemaan yhdessä lapsen kanssa. Pienen sinisen pöydän ääressä lapset voivat piirtää tai tutustua sanataide-arkun aarteisiin. Kirjastossa on jonkin verran myös leluja sekä lauta- ja palapelejä.

Kirjaston seiniä koristaa keväällä aloittanut lastenkirjakuvitustaiteeseen keskittyvä Galleria Lastenkirja. Tällä hetkellä galleriassa voi ihastella Meria Palinin "Saippuakuplakuiskaus" -kuvakirjanäyttelyä (1.6.-31.8.2023). Kauden 2023-2024 näyttelyhaku kaikille lastenkirjakuvittajille on auki elokuun loppuun asti.

Kirjastonhoitaja päivystää sivukirjastossa keskiviikkoisin klo 12-17. Muina aikoina kirjasto on omatoimikäytössä huvilan aukioloaikojen mukaisesti. Tällöin asiakkaaksi rekisteröityminen ja lainaus onnistuvat kahvilan kassalta. 

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA X: Rajaportti (1968)

Liisa Vuoriston "Rajaportti" kertoo Pispalalle niin tyypilliseen tapaan tarinan vuoden 1918 sisällissodasta. Tällä kertaa teos on kuitenkin ennemminkin rakkauskertomus ja osa nuortenkirjallisuuden kaanonia kuin yhteiskunnallinen romaani. Vuoriston tarinan keskipisteessä on kaksi nuorta pispalalaista, Kalle ja Hilja. Nuoret rakastuvat toisiinsa, mutta sisällissota erottaa heidät. Kalle päätyy punakaartilaisena taistelemaan niin Tampereelle kuin ympäryskuntiinkin. Hilja taas toimii punaisten kotirintamalla. Kuten Lauri Viidan "Moreenissa", myös Rajaportissa teoksen päähenkilöt eivät ole innostuneita sodasta - punakaartiinkin Kalle päätyy ennen kaikkea äitinsä painostuksesta. Sekä Kallelle että Hiljalle rakkaus toisiaan kohtaan nousee kaiken muun yläpuolelle. Nuortenkirjallisuudelle tyypillisesti traaginen tarina päättyy lopulta optimistisiin sävyihin.

Pispalan maisemat ja "Pispalan henki" ovat teoksessa vahvasti esillä. Sodan loppupuolella harju kuvataan punaisten viimeiseksi linnoitukseksi: "Pispala vaan ei ollut vieläkään vaiennut. Se räyskytteli väsyneitä leukojaan kuin sisukas vahtikoira." Lopulta kuitenkin myös harju antautuu ja alueen puolustajat päätyvät vankileireille. Voidaan sanoa, että Rajaportissa toistetaan myyttiä "Punaisesta Pispalasta" uudenlaisesta, viihteellisestä näkökulmasta käsin ja näin ollen se on oleellinen osa "Pispala-kirjallisuuden" kaanonia.

Huomautettakoon vielä, että Liisa Vuoristo on käsikirjoittanut myös televisiosarjan "Mustat ja punaiset vuodet" (1973), joka kertoo Pispalaan muuttaneen työläisperheen elämästä. Sarjassa seurataan perheen ja heidän läheistensä elämää 1930-luvulta aina 1970-luvulle asti. Sarja luo hienon pitkittäisleikkauksen suomalaisen työläisperheen elämästä.

Rajaportti on lainattavissa Pispalan kirjastosta!

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 10.8.2020.