Ennakkokäsitykseni Mervi Koskisen romaanin Piika päähenkilöstä Elinasta: hieman vietävissä olevana nuori nainen,
joka etsii hyväksyntää lähibaarin kantaporukasta ja porukan
miesten sängyistä. Sitten - noin kymmenen ensimmäisen sivun
jälkeen - eteeni jysäytetään yllätys. Elina muistelee vuosien
takaista äkkirakastumistaan itseään hieman vanhempaan Toniin ja
heidän ensimmäistä ja ainoaksi jäänyttä kertaansa
makuuhuoneessa. Kun kokemattoman oloinen Toni muuttuu epävarmaksi,
Elina ottaa tilanteessa määrätietoisesti johdon, tietää mitä
haluaa, nauttii ja vielä laukeaa ennen miestä. Ei tämä Elina
minusta vaikuta pelkästään muiden ohjailtavissa olevalta.
Toniin,
romanttiseen maaseudun mieheen, Elinan kokeneisuus seksiasioissa ei
kuitenkaan tee myönteistä vaikutusta. Toni lopettaa heidän
suhteensa alkuunsa, koska ”ei halua porttoa
elämäänsä.” Leimatuksi Elina tulee myös lähikapakassaan.
Kun Elina lähtee baarista miesten matkaan, hänestä puhutaan selän
takana huorana ja vosuna. Samaa naisten kanssa tekevä Harri, jonka
kanssa Elinallakin on vähän epämääräinen suhde, on puolestaan
”Härmälän naisten yhteinen hulivili.” Tämä logiikka
ei vaan mene ymmärrykseeni ja tulen tällaisista asenteista yhtä
vihaiseksi niin kirjassa kuin todellisessakin elämässä. Miksi
ihmeessä nainenkin ei saisi tavoitella mutkatonta fyysistä
nautintoa, vaikka sitten samaan aikaan Elinan tavoin kaipaisikin
rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemista?
Myönnän
yllättyneeni myös hieman pornonovellimaisesta tyylistä, jolla
Elinan ja Tonin makuuhuonekohtausta oli kuvattu. Se sai minut
miettimään, onko tämä sarkasmia, huumoria vai molempia ja
halutaanko tällä ehkä ironisoida stereotyyppistä pornokuvastoa.
Tyyli sinänsä sopi kuvaamaan tilannetta ja Elinan suoraviivaista
suhtautumista seksiin. Muutenkin alkuun kirjaa lukiessani mietin
paikoitellen, onko tämän tarkoitus olla humoristista vai ei.
Pidemmälle edettyäni tulin siihen tulokseen, että kaipa sieltä
rivien väleistä huumoriakin pilkisti. Tällainen tosikko lukija
tosin tarvitsisi vierelleen lajinmääritysoppaan kyetäkseen
varmasti tunnistamaan huumorin kukkasia.
Kielellisesti
Piika enimmäkseen ei tarjonnut minulle erityistä nautintoa –
paitsi selkeydellään ja sujuvuudellaan, mutta melko koreilematon
kerronta antoi tilaa itse sisällölle. Pienet, paikoittaiset
koukkaukset tulevaisuuteen tai asioiden käsittely samanaikaisesti
nykyisyydessä ja tulevaisuudessa oli toimivaa. Juonellisesti kirja
oli vetävä ja imi mukaansa. Seurasin mielenkiinnolla Elinan elämän
etenemistä Härmälän lähibaarista maatalousoppilaitoksen kautta
Vaskian kartanon karjakoksi, tilan nuoren ja vanhan isännän
vähittäistä suostuttelua parempiin käytäntöihin eläinten
hoidossa ja etenkin rajuksi yltyvää valtataistelua Elinan ja
jääräpäisen vanhan isännän välillä. Elinan rohkea ja itseään
säästelemätön toiminta tilan eläinten hyväksi teki vaikutuksen.
Oli myös kiinnostavaa lukea ja oppia uutta nykyajan karjanhoidosta.
Maaseudulle sijoittuvia ja nykyajasta kertovia romaaneja ei ole viime
vuosina tainnut aivan ylen määrin ilmestyä.
Maaseudun
ihmissuhteiden kuvauksessa ja tilan vanhan isännän toiminnassa ja
asenteissa oli pikkukylästä kotoisin olevalle paljon tuttua. Vanha
isäntä ei tahdo kyetä päästämään irti henkisestä
valta-asemastaan, vaikka sukupolvenvaihdos on tilalla jo tehty, ja
uskomaan, että nuorempi polvi pärjää ilman häntä. Poika
väistelee, mukautuu ja alistuu, mutta ajoittain ilmaisee omaakin
tahtoaan, saa kompromisseja aikaan ja vähitellen onnistuu työntämään
isäänsä sivummalle sekaantumasta omaan hallintaansa siirtyneen
tilan asioihin. Maaseudulle ja sukutilaansa sitoutuneen on kai vain
pakko yrittää tulla toimeen tai vähintäänkin sietää niin
samassa talossa tai pihapiirissä asuvia vanhempiaan kuin
naapureitaan ja muita kyläläisiä. Heistä kun on väkisinkin
ainakin tietyssä määrin riippuvainen yhteisössä, jossa saman
kylän ihmisten kanssa on kyettävä palveluiden ostamiseen ja
myymiseen sekä keskinäiseen avun antamiseen ja vastaan ottamiseen
silloin, kun tarvitaan lumen auraajaa tai karjan juoma-automaattien
korjaajaa. En tiedä, voisiko sietämään tottuminen ja
ihmissuhteiden kieroutuminen oikeastikin johtaa jopa siihen, että
murhayrityksen tehnyt ja sen kohteeksi joutunut edelleen toimisivat
yhdessä ja kokisivat jopa jollain tasolla hyviäkin yhteisiä
hetkiä. Ehkä voisi. Vaikeissa oloissa ihmiset pystyvät yllättäviin
asioihin.