torstai 29. helmikuuta 2024

 Elämäni kirjat - kurkistus kirjoihin ja niiden lukijoihin


“Parhaat kirjat ovat sellaisia, että niihin voi mennä uimaan.” 

Näin Satu Hassi kuvasi merkityksellisiä lukukokemuksiaan ensimmäisessä Elämäni kirjat -tapahtumasarjan tilaisuudessa. 

Teksti: Ilkka Niemi

Pispalan kirjasto on käynnistänyt uuden tapahtumasarjan otsikolla Elämäni kirjat. Tapahtumissa kuullaan mielenkiintoisia, eri aloja edustavia vieraita, jotka kertovat vaikuttavista lukukokemuksistaan elämänsä varrelta. Mikä teos teki vaikutuksen lapsena tai nuoruusiän kasvuvuosina? Onko jokin kirja vaikuttanut elämän suuriin valintoihin? Onko jokin kirja juuri nyt erityisen ajankohtainen? Kirjojen myötä päästään tutustumaan eri kirjallisuuden lajeihin, mutta samalla saadaan kurkistus vieraidemme henkilöhistoriaan, mieltymyksiin ja ajatuksiin. 

Satu Hassi oli Sari Lehtolaisen haastateltavana. Kuva: Janne Rahkila

Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää empatiakykyä ja ymmärrystä erilaisista ihmisistä ja maailmoista.  Tietokirjallisuus pyrkii totuuteen ja on siten parasta lääkettä tarkoituksellisen valheellista tiedonvälitystä vastaan. Intohimoisella lukijalla jotkin kirjat kulkevat mukana vuosikymmeniä. Niihin voi palata moneen kertaan, ja niistä voi aina löytää uusia asioita. Tällaisten kokemusten jakaminen on palkitsevaa. 

Ensimmäiseen Elämäni kirjat -tilaisuuteen helmikuussa 2024 vieraaksi saapui Pispalassa asuva poliitikko ja kirjailija Satu Hassi. Urallaan Hassi on toiminut muun muassa Vihreiden puheenjohtajana, kansanedustajana, ympäristö- ja kehitysministerinä sekä Euroopan parlamentin jäsenenä. Kirjailijana hän on julkaissut monipuolisesti teoksia runoudesta romaaneihin, esseistä oppikirjoihin. Satu Hassi sai väkeä hyvin liikkeelle ja palkitsi yleisönsä vahvoilla tarinoilla elämänsä varrelta. 

Hassi johdatti keskustelun lopuksi lukemisen merkitykseen yleensä. Lukemisen hyödyistä on tutkittua tietoa. Lapselle kannattaa tietenkin lukea ääneen - vielä silloinkin, kun hän osaa jo itse lukea. Aikuisten lukuharrastuksella on todettu olevan elinikää pidentävä vaikutus. Samanlaisia positiivisia hyvinvointivaikutuksia on löydetty muiltakin kulttuurin ja taiteen aloilta. Ja lopuksi: suomen kieli ja suomalainen kulttuuri ovat lopulta arvokkainta pääomaamme. 

Pispalan kirjasto oli täynnä ensimmäisessä Elämäni kirjat -tapahtumassa. Kuva: Janne Rahkila

Seuraava Elämäni kirjat -sarjan vierailija Janne Laurila on muusikko, lauluntekijä, dj, ohjelmapäällikkö ja nörtti. Hän rakastaa musiikkia, historiaa, anekdootteja ja nippelitietoa. Hän on aktiivinen lukija ja suomen kielen ystävä. Laurila on julkaissut musiikkia 20 vuoden ajan ja järjestänyt erilaisia festivaaleja. Päivätyönään hän toimii Tampereen Tullikamarin, Kulttuuritalo Telakan ja Tavara-aseman ohjelmapäällikkönä. 

Huhtikuussa vieraaksi saapuu televisio- ja elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja sanoittaja Johanna Vuoksenmaa. Toukokuun vieras on tätä kirjoitettaessa vielä vahvistusta vaille. Kaikissa Elämäni kirjat -tapahtumissa haastattelijana toimii Sari Lehtolainen Pispalan Kirjastoyhdistyksestä. 

Elämäni kirjat keväällä 2024 

to 22.2.2024 klo 18 Satu Hassi elokuvaohjaaja

to 14.3.2024 klo 18 Janne Laurila 

to 11.4.2024 klo 18 Johanna Vuoksenmaa

ti 7.5.2024 klo 18 Ilmoitetaan myöhemmin


perjantai 9. helmikuuta 2024

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XV, "OTTOPOIKA" (1991)




Vuosi 1991 oli hetkellinen Pispala-kuvausten renesanssi. Samana vuonna ilmestyi sekä Riitta Vartin mammuttimainen arjen kuvaus "Pispalan enkeli" että Hannu Salaman paluu Pispalaan teoksellaan "Ottopoika".

Ottopoika kertoo tarinaa toimittaja-kirjailija Risto Mikkolasta, Pispalassa nuoruutensa sukulaisten luona asuneesta orvosta "ottopojasta". Mikkola päättää romaanin alussa alkaa kirjoittaa kertomateosta toisesta "ottopojasta", kommunistijohtaja Otto-Wille Kuusisesta (1881–1964).

Salama on teoksessa itsensä. Hän vuorottelee Mikkolan 1970- ja 1980-luvuille sijoittuvan tarinan ja absurdeihin mittoihin kasvavan Kuusisen tarinan välillä. Kuusisen tarinassa suuren roolin saa myös Stalinin kaaoottinen hahmo.

Mikkola taas on perinteinen kirjailijarenttu, jonka epämääräiset parisuhdekuviot vievät lopulta Helsingistä takaisin Pispalaan. Tarinassa Salama tekee selvästi tiliä oman 1980-lukunsa kanssa – teoksen yleisilmapiiriä voi kuvailla katkeraksi. Lopussa Mikkolan hahmosta paljastuu jopa äärimmäisen vastenmielisiä piirteitä.

Pispala on tarinassa muutosten näyttämönä. Boheemit – kuten Mikkolan kanssa aikaa viettävä kuvataiteilija Helena – ovat innostuneet ostamaan vanhasta työläiskaupunginosasta asuntoa ja remontoimaan niitä. Mikkolalle Pispala taas on nuoruuden muoisteineen ennemminkni ahdistava alue. Ottopoikaa voidaan pitää Salaman viimeisimpänä Pispala-aiheisena suurteoksena.

torstai 4. tammikuuta 2024

Ideoita riittää tapahtumien suunnittelussa

 Pispalan kirjaston kirjailijavierailut jatkuvat entiseen tapaan, mutta kirjastolla koetaan kevään 2024 aikana myös aivan uudenlaisia tapahtumia. 


Kirjailijavierailut ja muut yleisötapahtumat ovat olleet olennainen osa Pispalan kirjaston toimintaa. Joulukuussa kokoonnuttiin avoimeen suunnittelupalaveriin miettimään, millaista toimintaa voimme ja haluamme järjestää vuonna 2024. “Ideoita on enemmän, kuin ehditään toteuttaa. Hyviä ehdotuksia jää vielä pankkiin kasvamaan korkoa”, tapahtumakoordinaattori Janne Rahkila aprikoi. 


Tässä tapahtumia, joiden valmistelu kevätkaudelle on käynnistetty: 


Kirjailijavierailut käynnistyvät tammikuussa vähän erilaiseen tyyliin, kun saamme kuulla pienkustantamon toiminnasta kääntäjän ja yrittäjän näkökulmasta. Kevään varsinaisista kirjailijavieraista tiedotetaan sitä mukaa, kun uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin ja esiintyjien aikoja on saatu sovittua.


Elämäni kirjat -tapahtumien sarjassa kirjastolla vierailee tunnettuja ja kiinnostavia henkilöitä kertomassa kirjoista, jotka ovat olleet tärkeitä elämän varrella. Vieraita kutsutaan eri elämänaloilta niin, että voimme odottaa monenlaisia lähestymistapoja kirjallisuuteen. Luvassa on varmasti hyviä keskusteluita alustusten pohjalta. 


Roolipeli on uusi aluevaltaus Pispalan kirjastolla. Kirjastolla löytyy omasta takaa roolipeleihin liittyvää osaamista, ja keväällä järjestämme omaan käsikirjoitukseen perustuvan roolipeli-illan. Siihen ovat tervetulleita niin ensikertalaiset kuin alaa harrastaneetkin.  


Aiempina vuosina kirjastolla on ollut tiettyyn teemaan liittyviä kirjailijavierailujen sarjoja, joiden teemoina oli mm. historia-aiheet ja ympäristökysymykset. Idea on toimiva, ja sitäkin voidaan jatkaa edelleen. Sokraattiseen perinteeseen kytkeytyä idea puistofilosofiasta nousi myös esille. Hyviä ideoita on siis jonossa. Aika näyttää, miten niitä saadaan toteutettua. 


Pispalan lastenkirjastossa Tahmelan huvilassa on lastenkirjoihin liittyvä näyttelyitä, joihin on ilahduttavan paljon kiinnostuneita esillepanijoita. Tammikuun loppuun asti esillä on Anu-Riikka Lampisen näyttely Kuomaseni. Se perustuu samannimiseen tekstittömään kuvakirjaan eli “hiljaiseen kirjaan”, jonka kuvista lapsi voi tarinoida yhdessä aikuisen kanssa. Pispalan kirjastossa on myös pieni näyttelytila, jossa on eri kumppaneiden kanssa yhteistyössä järjestettyjä näyttelyitä. 


Kaikille avoimia tapahtumien suunnittelupalavereja myös jatketaan Pispalan kirjastolla, seuraavan kerran ti 23.1.2024 klo 18.00





maanantai 11. joulukuuta 2023

Runonkorjuu - Eli miten runouden märkäkorva järjestää sarjan runotapahtumia Pispalassa.



Tiina Lehikoinen esiintyy Runopuutarhassa.

Runonkorjuu

Eli miten runouden märkäkorva järjestää sarjan runotapahtumia Pispalassa.

Kävipä sillä tavalla, että aloitettuani tapahtumakoordinaattorin työt Pispalan kirjastossa viime keväänä tuli sinne käymään runoilija. Pispalan kirjasto oli hänelle jo entuudestaan tuttu, ja hänellä oli ehdotus. Järjestetään sellainen tilaisuus, jossa hän on vieraana kertomassa kirjoittamastaan Mirkka Rekolan elämäkerran ensimmäisestä osasta. ”Hyvä idea!” ajattelin. Sovimme heti, että kesän loppupuolella näin tehtäisiin. Tästä tulee mielenkiintoinen tapahtuma. 

Samoihin aikoihin leikkipuistossa, jossa vietin aikaa poikani kanssa lähes päivittäin, tapasin tutun miehen. Hänellä oli ystävä, jolta oli juuri julkaistu runokokoelma. Ystävä oli miettinyt sopivaa paikkaa, jossa voisi kokoelmasta kertoa kiinnostuneille. Otin sähköpostiosoitteen ylös. Luin ystävän edellistä kokoelmaa. Mahtavaa!

Keväällä hieman aiemmin oli myös järjestetty Pelottelemisen taito -työpaja, jossa kirjoitettiin kauhua. Työpajalaisten kesken oli syntynyt ajatus kauhurunotyöpajasta. Kun tälle työpajalle ilmoittautui vetäjä ja hänelle sopi työpajan ajankohdaksi syksy, oli yhtäkkiä kirjastoon tulossa jo kolme eri runoaiheista tapahtumaa. Mikseipä tehtäisi isompi kokonaisuus runotapahtumia? Olkoon sen nimi vaikka Runonkorjuu, kun se sopivasti näyttää sijoittuvan loppukesään ja syksyyn. 

Mutta mistä loput kiinnostavat tapahtumat? Pitääkö nyt tietämättömän kuvataiteilijan alkaa puurtamaan ja tutustumaan suomalaisen runouden nykytilaan, notkumaan lukuisissa runotilaisuuksissa ja lukemaan nidekaupalla lyriikkaa? Vai luottaako taas kerran johdatukseen ja ihmisten hyvää tahtoo? Ehkäpä kävisi taas tuuri. Yksi oljenkorsi minulla ainakin vielä oli jäljellä.

Kaivoin kirjastossa vierailleen runoilijan minulle sujauttaman lappusen esille. Siitä löytyi puhelinnumero eräälle Länsi-Tampereella asuvalle runoilijalle. Puhelimessa hän osoittautui mitä mukavimmaksi mieheksi, ja Pispalaan hän lähtisi ilman muuta esiintymään. Olihan häneltä tulossa piakkoin julki uusi runoteos, ja Pispala oli niin kaunis syksyisin. Lainasin Pispalan kirjastosta runoilijan teoksen. Olin vaikuttunut. En ollut aiemmin kuullut runoilijasta. Onneksi törmäsin häneen nyt.

Samalla muistin keskustelun, jonka olin käynyt parisen viikkoa aikaisemmin Pispalan kirjastossa. Olin jopa laittanut hakukoneen töihin ja löytänyt artikkelin etäisesti tutusta runoilijasta, joka oli myös hienoja teoksia tekevä kuvataiteilija. Hänen runouttaan löytyi kustantajan sivuilta. Onpas hienoja runoja. Luettuani hetken kirjoitin hänelle heti sähköpostia. Vastaus tuli nopeasti. Saisimme taas uuden runoilijan vierailulle.

Aloin muistella menneitä runotapahtumia. Hirvitalolla vuosia sitten järjestetyt Runotulet-tapahtumat olivat jääneet mieleeni. Jospa Hirvitalon sakkia kiinnostaisi tällainen yhteistyö. Tavattiin ja polkaistiin pystyyn Runopuutarha, koko päivän kestävä runoustapahtuma elokuun lopussa. Työryhmään tuli useita ihmisiä. Kaikki esiintyjäideoita täynnä. Oi, näin monipuolista runous voikin olla. Päätettiin pitää myös työpajoja. Avoin lava, että kaikki halukkaat pääsevät esittämään runojaan. Runoista koostuva polku Tahmelan rannasta Hirvitalolle. Tästähän kehkeytyykin festivaali!

Elina esiintymässä Runopuutarhan avoimella lavalla.



Samalla huomasin myös monet eri runotapahtumat ympäri Tamperetta. Useat niistä järjestettiin ravintoloissa ja kuppiloissa. Niitä oli paljon. “Onpa runot suosittuja!” ajattelin. Luetaankohan niitä nykyään enemmän, vai käyvätkö ihmiset mieluummin kuuntelemassa ja katselemassa niiden esittämistä? Mitenköhän luettu ja ääneen luettu, kirjoitettu ja esitetty runo sitten eroavat toisistaan? Kuka tietäisi? Pitänee kysyä runoilijoilta, runojen esittäjiltä ja runotapahtumien järjestäjiltä itseltään. Monestihan nämä kaikki kolme roolia löytyvät yhdestä ihmisestä. Järjestetään tilaisuus, ja otetaan pari kolme runoilijaa keskustelemaan ja noin. Eiköhän se sillä selviä. Tämän yhden tunnenkin ja niin sen toisenkin. Ehkä he voivat ehdottaa kolmatta. 

Nyt on koossa seitsemän tapahtumaa. Seitsemän on hyvä luku. Ei liian paljon, mutta tarpeeksi. Haetaan vielä Tampereen kaupungilta avustusta. En minä sitä tarvi, mutta esiintyjille palkkioksi. Jos sitä saadaan, niin jaetaan heidän kesken tasan. Saavatpa ainakin jotain taskun pohjalle, ja tulee siitä minullekin parempi mieli. Sitten tehdään julisteita. Näpytellään näppäimistöä ja huidotaan hiirellä. Ollaan kiireisen oloisia. Tuotetaan tapahtumia. Soitellaan puhelimella ja saadaan hurjan paljon apua eri ihmisiltä. Kohta on jo kesän loppu. Ehditään mitä ehditään. Tehdään parhaamme. Pidetään tapahtumat maksuttomina, pois baareista ja laitetaan sopivaa ohjelmaa myös lapsille. Jännitetään ehditäänkö. Jännitetään tuleeko ketään. Tulee! Laitetaan kamera nauhoittamaan. Ehkäpä jotakuta, joka ei pääse paikalle, kiinnostaa nähdä. Onpa mahtavia nämä esitykset, ja puhuupa nämä runoilijat kiinnostavasti kiinnostavista asioista. Siivotaan, kun yleisö on poistunut. Luetaan lisää runoja. Ne ovat hyviä. Sitten seuraava tapahtuma. Sama alusta. Maksetaan esiintyjille kaupungin myöntämästä avustuksesta. Tehdään kaupungille selvitys käytetystä avustuksesta. Istutaan alas ja mietitään. Se vasta on raskasta. Tuliko kaikki hoidettua? Niin ne nauhoitukset. Laitetaan niitä 
verkkoon, niin on ihmisten katsella. Siinä taisi olla kaikki. Huh! Olipa homma. Nyt olisi hetki aikaa. Voisin lukea hieman runoja.

Mitenkäs seuraava vuosi? Otetaanko uusiksi? Kuka tekisi? Itse voisin istua yleisössä.



Kiitos kaikille jotka ovat olleet apuna Runonkorjuun järjestämisessä! Kiitos yleisölle! Kiitos Tampereen kaupungille avustuksesta. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu kaikille esiintyjille! 

Runonkorjuu

Runonkorjuu oli neljän runoilijavierailun, runotapahtuman, keskustelutilaisuuden ja kauhurunotyöpajan kokonaisuus. Ensimmäinen tapahtuma pidettiin 24. elokuuta ja kokonaisuus jatkui aina lokakuulle asti. Kaikki tapahtumat olivat maksuttomia ja ikärajattomia. Kaikki tapahtumat Runopuutarhaa lukuunottamatta järjestettiin Pispalan kirjastossa.

24.8.  Jonimatti Joutsijärvi kertoo Mirkka Rekolan elämästä ja runoista sekä kirjoittamastaan Mirkka Rekolan elämäkerrasta Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I.




26.8. Runopuutarha, kokoillan runotapahtuma
Kokoillan ja kokoperheen runoustapahtuma, jonka ohjelmistoon kuuluu lavarunoutta, äänitaidetta,työpaja aikuisille ja lapsille, kaikille avoin runouspiiri Runotila sekä illan päättävä avoin runolava, joka kutsuu kaikki halukkaat esittämään runojaan yleisölle. Esiintyjät: Jonimatti Joutsijärvi laulaa Mirkka Rekolan runoja, Tiina Lehikoinen, NEC Projektor, Antti Kyrö, Miina Puolitaival, Kuja-Inka (musiikki), Semi Seilori (äänitaideteos) ja  Selma Kilpi.
Tapahtuma on Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalon pihapiirissä.


7.9.Tamperelainen runoilija ja musiikintekijä Vesa Etelämäki kertoo elokuussa 2023 ilmestyneestä Raja runokokoelmastaan, runoudestaan ja esittää runojaan.

21.9. Nokian Siurossa asuva runoilija, kirjailija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoinen kertoo runoudestaan ja esittää runojaan keväällä 2024 julkaistavasta seitsemännestä kokoelmastaan Mutta armo on kukka joka laulaa.




28.9.
Tampereen Kalkussa asuva runoilija Juhani Ahvenjärvi kertoo runoudestaan ja lukee runoja vuonna 2024 julkaistavasta teoksestaan Pärskeet.




12.10. Runo ja esitys, keskustelutilaisuus
Keskustelu lavarunoudesta, esityksestä ja runojen esittämisestä. Keskustelemassa runoilijat, runotapahtumien järjestäjät Venla Moisala (Venlan runoiluyhteisö), Kirsi Hietala (Lyriikkalauantai) ja Sema Hokkanen (Viitapiiri, Särinä).




14.10.Kauhurunotyöpaja
Rimma Erkon (tutkija, kirjailija, runoilija) työpajassa luodaan selkäpiitä karmivaa runoutta syysillan pimeydessä.

torstai 12. lokakuuta 2023

Pispalan kirjasto muistelee J.R.R. Tolkienia




Hobittihenkiset lukijat muistelivat J.R.R. Tolkienia lauantaina 2.9.2023, kun hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi 50 vuotta. Tolkien tunnetaan erityisesti Hobitti eli sinne ja takaisin -lastenromaanista (1937) ja Taru sormusten herrasta -kirjatrilogiasta (1954-1955). Hänen luomansa fantasiamaailman, Keski-Maan, lukuisat hahmot, historia, maantiede ja kielet ovat vieneet lukijansa mennessään jo lähes vuosisadan ajan. Hobitin ja Taru sormusten herrasta -teosten lisäksi hän ehti laatia paljon käsikirjoituksia ja kirjeitä Keski-Maahan liittyen. Hänen poikansa, Christopher Tolkien, koosti niistä isänsä kuoleman jälkeen muun muassa teokset Silmarillion (1977) ja Keskeneräisten tarujen kirja (1980).

Suomalaisille fantasiakirjallisuuden nälkäisille lukijoille Tolkienin Keski-Maahan sijoittuvat teokset ovat varmasti jääneet mieleen hänen tarinoidensa kytköksistä suomen kieleen. Hänen luomansa suurhaltiakieli, quenya, sisältää esimerkiksi sanat rauta, ruska ja tie. Myös Kalevala toimi innoituksena Tolkienin työlle. Hänen kirjoittamansa tarina Túrin Turambarista on ottanut vaikutteita Kalevalan Kullervosta. Túrinin tarina löytyy Silmarillion-teoksesta.

Tolkienin hautakiveen Wolvercoten hautausmaalle Oxfordissa kaiverrettiin kirjailijan toiveesta Silmarillionista tutun ihmismiehen nimi, Beren. Hänen vaimonsa hautakiveen kaiverrettiin kaksi vuotta aikaisemmin Berenin rakkaan haltianeidon nimi, Lúthien.

Entistä suuremmalle yleisölle Taru sormusten herrasta ja Hobitti tulivat tunnetuksi Peter Jacksonin ohjaamina elokuva-trilogioina (2001-2003). Varsinkin hänen Taru sormusten herrasta -filmatisointinsa oli jättimenestys ja sen viimeinen osa, Kuninkaan paluu, kahmi jopa 11 Oscar-palkintoa, mm. Paras elokuva ja Paras ohjaus. Osa varmasti muistaa myös suomalaisen Ryhmäteatterin televisiosarjan, Hobitit, joka keskittyy Taru sormusten herrasta -kirjojen tapahtumiin. Rooleissa nähtiin muun muassa Taneli Mäkelä, Kari Väänänen ja Vesa Vierikko.

Suomalaiset ovat edustaneet myös Torontossa ja Lontoossa esitetyssä Lord of the Rings -musikaalissa (Toronto 2006 ja Lontoo 2007), jossa nykykansanmusiikkiyhtye Värttinä oli mukana tekemässä suurtuotannon musiikkia. Kyseisessä musikaalissa mieleenpainuvaa oli muun muassa se, miten puupaimenina tunnetut entti-hahmot pitivät kokousta puhumalla omaa hitaasti soljuvaa kieltään hokien suomen kielellä “semmosta tämmöstä, semmosta tämmöstä”.

Muistovuoden kunniaksi Pispalan kirjastosta voi lainata Tolkienin teoksia.

Antoisia lukuhetkiä ja muistithan tänään syödä hobittien tavoin toisenkin aamupalan?

torstai 5. lokakuuta 2023

Olavi Virrasta Vastavirtaan


Musiikkiaiheinen kävelykierros toi esiin yhteisöllisyyden


Pispalan kirjasto verkostoituu mielellään alueen toimijoiden kanssa. Uudeksi yhteistyökumppaniksi on löytynyt SASKY koulutuskuntayhtymän matkailualan koulutus. Toteutimme opiskelijatiimin ja opettajan kanssa Tampere-päivänä 30.9.2023  opastetun kävelykierroksen Pispalassa. Kierros oli teemallinen, ja siinä keskityttiin pispalalaiseen musiikkikulttuuriin otsikolla Olavi Virrasta Vastavirtaan. Mainiona oppaana toimi SASKY:n opiskelija Joni Laaksonen, ja täydentävää tietoa saatiin kävelevältä tietopankiltamme Topi Autiosaarelta. Perinteisten opastuskohteiden lisäksi näimme myös ripauksen pispalalaista vaihtoehtokulttuuria.


Opiskelijat olivat valinneet kierroksen vierailukohteiksi Vastavirta-klubin ja Hirvitalon. Niissä saatiin esittely talon puolesta. Kokonaan uusi toimija Pispalassa on pienen pieni kulttuuritila ja kahvila Pet Haus, joka sai nimensä paikalla aiemmin toimineelta lemmikkieläinliikkeeltä. Tilassa on tarjottu myös livemusiikkia toukokuusta lähtien.


Kierroksen aikana tuli selväksi, että Pispalassa on hämmästyttävä määrä kulttuuriyhdistyksiä ja muita toimijoita, jotka aktiivisesti edistävät omaa toimialaansa. Pispalassa riittää muusikoita, kirjailijoita ja muita taiteilijoita, puhumattakaan tapahtumista. Puheenvuoroissa korostuu yhteisöllisyys, yhdessä tekemisen henki ja kylämäisyys. Ja kyllä tuo yhteisöllisyyden korostaminen oli aivan uskottavaa, eikä vain kaunista puhetta Pispalasta.


Lähimatkailu on tämän hetken trendejä. Täyteen varatut kävelykierrokset osoittivat, että lähimatkailulla ja Pispalalla on tässä ajassa kysyntää.



Musiikki- ja kulttuurialan toimijoita Pispalassa
(luettelo ei ole täydellinen) 

Pispalan Kirjastoyhdistys 

Vastavirta-klubi 

Hirvitalo - Pispalan nykytaiteen keskus / Pispalan kulttuuriyhdistys 

Pispalan musiikkiyhdistys 

Pet Haus

Rajaportin sauna / Pispalan saunayhdistys 

Pispalan moreeni 

Kurpitsatalo / Kurpitsaliike 

Rakennusperinneyhdistys Piiru 

Taidegalleria ART Pispala 

Yhteisö- ja kulttuuritalo Tahmelan huvila

Kulttuuriosuuskunta Komeetta


perjantai 11. elokuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XIV, "PISPALAN ENKELI" (1991)



Riitta Vartti julkaisi 1990-luvun alussa neljän romaanin omaelämänkerrallisen sarjan, joka kuvaa Orvokki Dahlin elämää 1950-luvun lapsuudesta aina 1980-luvulle asti. Sarja on kuin tuulahdus 1970-luvun parhaista puolista – laveasta sosiaaliepiikasta.

Ensimmäisessä osassa Orvokki on vielä pieni lapsi ja elämä soljuu maaseudun sekä Helsingin ja Lahden välissä 1950-luvulla. "Pispalan enkeli" on sarjan toinen osa.

Teoksen alussa Orvokki muuttaa äitinsä ja äidin uuden miehen kanssa Pispalaan. Siitä alkaa varhaisteinin lähes kansantieteellisellä tarkkuudella kuvattu matka 60-lukulaiseen nuoruuteen. Orvokin tarina on vahvasti omaelämänkerrallinen. Se sivuaa Lauri Viidan ja Hannu Salama kohtaloita olla sekä pispalalainen "työläispenska" että oppikoulua käyvä "kansakunnan toivo". Orvokkia kiehtoo selvästi harjun hurjempi – ja osin pimeämpikin – puoli.

Itsekin Pispalassa aikaansa viettänyt kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka on Helsingin Sanomien arvostelussa (8.9.1991) hienosti kuvannut teosta: "Pispalan enkeli on sammakkoperspektiivin kulttuurihistoriaa kommunistisen nuorisofestivaalin ajoista hippiliikkeen vuosiin. Se kartoittaa säät ja sanomalehdet yhtä huolellisesti kuin vitsit, iskelmät ja puheenparret. Se on yhtä sitkasta kuin kansanperinne on hidasta, ja elämältä se maistuu."

Toden totta, Pispala sai heti 1990-luvun alussa uuden kronikoitsijan, vaikkakin teossarjan seuraavissa osissa Orvokki harjun jättääkin ja lähtee kohti suuremman maailman seikkailuja.