torstai 12. lokakuuta 2023

Pispalan kirjasto muistelee J.R.R. Tolkienia




Hobittihenkiset lukijat muistelivat J.R.R. Tolkienia lauantaina 2.9.2023, kun hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi 50 vuotta. Tolkien tunnetaan erityisesti Hobitti eli sinne ja takaisin -lastenromaanista (1937) ja Taru sormusten herrasta -kirjatrilogiasta (1954-1955). Hänen luomansa fantasiamaailman, Keski-Maan, lukuisat hahmot, historia, maantiede ja kielet ovat vieneet lukijansa mennessään jo lähes vuosisadan ajan. Hobitin ja Taru sormusten herrasta -teosten lisäksi hän ehti laatia paljon käsikirjoituksia ja kirjeitä Keski-Maahan liittyen. Hänen poikansa, Christopher Tolkien, koosti niistä isänsä kuoleman jälkeen muun muassa teokset Silmarillion (1977) ja Keskeneräisten tarujen kirja (1980).

Suomalaisille fantasiakirjallisuuden nälkäisille lukijoille Tolkienin Keski-Maahan sijoittuvat teokset ovat varmasti jääneet mieleen hänen tarinoidensa kytköksistä suomen kieleen. Hänen luomansa suurhaltiakieli, quenya, sisältää esimerkiksi sanat rauta, ruska ja tie. Myös Kalevala toimi innoituksena Tolkienin työlle. Hänen kirjoittamansa tarina Túrin Turambarista on ottanut vaikutteita Kalevalan Kullervosta. Túrinin tarina löytyy Silmarillion-teoksesta.

Tolkienin hautakiveen Wolvercoten hautausmaalle Oxfordissa kaiverrettiin kirjailijan toiveesta Silmarillionista tutun ihmismiehen nimi, Beren. Hänen vaimonsa hautakiveen kaiverrettiin kaksi vuotta aikaisemmin Berenin rakkaan haltianeidon nimi, Lúthien.

Entistä suuremmalle yleisölle Taru sormusten herrasta ja Hobitti tulivat tunnetuksi Peter Jacksonin ohjaamina elokuva-trilogioina (2001-2003). Varsinkin hänen Taru sormusten herrasta -filmatisointinsa oli jättimenestys ja sen viimeinen osa, Kuninkaan paluu, kahmi jopa 11 Oscar-palkintoa, mm. Paras elokuva ja Paras ohjaus. Osa varmasti muistaa myös suomalaisen Ryhmäteatterin televisiosarjan, Hobitit, joka keskittyy Taru sormusten herrasta -kirjojen tapahtumiin. Rooleissa nähtiin muun muassa Taneli Mäkelä, Kari Väänänen ja Vesa Vierikko.

Suomalaiset ovat edustaneet myös Torontossa ja Lontoossa esitetyssä Lord of the Rings -musikaalissa (Toronto 2006 ja Lontoo 2007), jossa nykykansanmusiikkiyhtye Värttinä oli mukana tekemässä suurtuotannon musiikkia. Kyseisessä musikaalissa mieleenpainuvaa oli muun muassa se, miten puupaimenina tunnetut entti-hahmot pitivät kokousta puhumalla omaa hitaasti soljuvaa kieltään hokien suomen kielellä “semmosta tämmöstä, semmosta tämmöstä”.

Muistovuoden kunniaksi Pispalan kirjastosta voi lainata Tolkienin teoksia.

Antoisia lukuhetkiä ja muistithan tänään syödä hobittien tavoin toisenkin aamupalan?

torstai 5. lokakuuta 2023

Olavi Virrasta Vastavirtaan


Musiikkiaiheinen kävelykierros toi esiin yhteisöllisyyden


Pispalan kirjasto verkostoituu mielellään alueen toimijoiden kanssa. Uudeksi yhteistyökumppaniksi on löytynyt SASKY koulutuskuntayhtymän matkailualan koulutus. Toteutimme opiskelijatiimin ja opettajan kanssa Tampere-päivänä 30.9.2023  opastetun kävelykierroksen Pispalassa. Kierros oli teemallinen, ja siinä keskityttiin pispalalaiseen musiikkikulttuuriin otsikolla Olavi Virrasta Vastavirtaan. Mainiona oppaana toimi SASKY:n opiskelija Joni Laaksonen, ja täydentävää tietoa saatiin kävelevältä tietopankiltamme Topi Autiosaarelta. Perinteisten opastuskohteiden lisäksi näimme myös ripauksen pispalalaista vaihtoehtokulttuuria.


Opiskelijat olivat valinneet kierroksen vierailukohteiksi Vastavirta-klubin ja Hirvitalon. Niissä saatiin esittely talon puolesta. Kokonaan uusi toimija Pispalassa on pienen pieni kulttuuritila ja kahvila Pet Haus, joka sai nimensä paikalla aiemmin toimineelta lemmikkieläinliikkeeltä. Tilassa on tarjottu myös livemusiikkia toukokuusta lähtien.


Kierroksen aikana tuli selväksi, että Pispalassa on hämmästyttävä määrä kulttuuriyhdistyksiä ja muita toimijoita, jotka aktiivisesti edistävät omaa toimialaansa. Pispalassa riittää muusikoita, kirjailijoita ja muita taiteilijoita, puhumattakaan tapahtumista. Puheenvuoroissa korostuu yhteisöllisyys, yhdessä tekemisen henki ja kylämäisyys. Ja kyllä tuo yhteisöllisyyden korostaminen oli aivan uskottavaa, eikä vain kaunista puhetta Pispalasta.


Lähimatkailu on tämän hetken trendejä. Täyteen varatut kävelykierrokset osoittivat, että lähimatkailulla ja Pispalalla on tässä ajassa kysyntää.



Musiikki- ja kulttuurialan toimijoita Pispalassa
(luettelo ei ole täydellinen) 

Pispalan Kirjastoyhdistys 

Vastavirta-klubi 

Hirvitalo - Pispalan nykytaiteen keskus / Pispalan kulttuuriyhdistys 

Pispalan musiikkiyhdistys 

Pet Haus

Rajaportin sauna / Pispalan saunayhdistys 

Pispalan moreeni 

Kurpitsatalo / Kurpitsaliike 

Rakennusperinneyhdistys Piiru 

Taidegalleria ART Pispala 

Yhteisö- ja kulttuuritalo Tahmelan huvila

Kulttuuriosuuskunta Komeetta


perjantai 11. elokuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XIV, "PISPALAN ENKELI" (1991)



Riitta Vartti julkaisi 1990-luvun alussa neljän romaanin omaelämänkerrallisen sarjan, joka kuvaa Orvokki Dahlin elämää 1950-luvun lapsuudesta aina 1980-luvulle asti. Sarja on kuin tuulahdus 1970-luvun parhaista puolista – laveasta sosiaaliepiikasta.

Ensimmäisessä osassa Orvokki on vielä pieni lapsi ja elämä soljuu maaseudun sekä Helsingin ja Lahden välissä 1950-luvulla. "Pispalan enkeli" on sarjan toinen osa.

Teoksen alussa Orvokki muuttaa äitinsä ja äidin uuden miehen kanssa Pispalaan. Siitä alkaa varhaisteinin lähes kansantieteellisellä tarkkuudella kuvattu matka 60-lukulaiseen nuoruuteen. Orvokin tarina on vahvasti omaelämänkerrallinen. Se sivuaa Lauri Viidan ja Hannu Salama kohtaloita olla sekä pispalalainen "työläispenska" että oppikoulua käyvä "kansakunnan toivo". Orvokkia kiehtoo selvästi harjun hurjempi – ja osin pimeämpikin – puoli.

Itsekin Pispalassa aikaansa viettänyt kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka on Helsingin Sanomien arvostelussa (8.9.1991) hienosti kuvannut teosta: "Pispalan enkeli on sammakkoperspektiivin kulttuurihistoriaa kommunistisen nuorisofestivaalin ajoista hippiliikkeen vuosiin. Se kartoittaa säät ja sanomalehdet yhtä huolellisesti kuin vitsit, iskelmät ja puheenparret. Se on yhtä sitkasta kuin kansanperinne on hidasta, ja elämältä se maistuu."

Toden totta, Pispala sai heti 1990-luvun alussa uuden kronikoitsijan, vaikkakin teossarjan seuraavissa osissa Orvokki harjun jättääkin ja lähtee kohti suuremman maailman seikkailuja.

torstai 3. elokuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XIII: Ken surmais suuren linnun (1971)



Tauno Kaukosen debyyttiromaani "Klaani" oli vuoden 1963 suuri kirjallinen tapaus. Kaukosen seuraavaa romaania "Ken surmais suuren linnun" saatiin kuitenkin odottaa kahdeksan vuotta. Sitä voi kuvailla verbaalista ilotulitusta sisältäväksi salapoliisiromaanin parodiaksi. 

Teoksen päähenkilö on David Munne, maalaiskunnasta kaupunkiin muuttanut, tarinan alussa lievästi sanottuna omahyväinen mies. David on päättänyt tulla kaupungissa suureksi ja mahtavaksi yksityisetsiväksi. Hän vuokraa etsivätoimistolleen toimiston kantakaupungin laidalta "Harjulta" ja palkkaa kotipaikkakuntansa pikkurikollisen toverikseen. Tästä alkaa erikoislaatuinen tarina, jossa seikkaillaan niin rikollisten, yhteiskunnallisten syväanalyysien kuin kirjallisen maailmankin parissa.

Kuten todettua, Davidin toimisto sijaitsee "Harjulla", jonka voi vaivattomasti paikantaa Pispalaksi. Harjulta löytyy myös kapakka nimeltään "Bunkkeri". Tätä kautta Kaukonen luo kuvastoa tuoreesta, vain muutaman vuoden auki olleesta kirjailijoiden suosimasta kulttuuriravintola Pispalan Pulterista. 

"[Bunkkeri] sijaitsi kurjalistokaupunginosassa, korkean ja jyrkkärinteisen harjun pohjoislappeella, vilkkaasti liikennöidyn läpikulkukadun varrella, uuden betonielementtitalon alimmassa kerroksessa. Sen sisustus oli yksinkertaisesti sanottuna hirttä. Seinät, kalusto, baaritiski olivat rakennetut hirrestä. Suurten näyteikkunoittenkin eteen oli rakennettu korkeat ja harvat hirsiseinät. Se oli epäilemättä käytännöllistä; humalaisten ei ollut aivan helppo rikkoa paikkoja." 

David löytää tarinan lopussa tietynlaisen rauhan sisältään katsellessa kaunista järvinäköalaa Harjun päällä olevan puiston penkiltä. Tämä, jos jotain, on Pispala-kirjallisuutta. 

torstai 27. heinäkuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XII: Pure messinkiä (1986)

 


1960-luvun puolessavälissä alkanut Pispala-kuvausten tulva ehtyi Hannu Salaman mestariteoksen "Siinä näkijä missä tekijän" (1972) jälkeen. Pispala-kuvauksia jo 1960-luvulla tehnyt Erkki Lepokorpi kuitenkin uskaltautui tarttumaan pitkän romaanin muodossa Pispalaan vielä Salaman jälkeenkin – tosin vasta 1980-luvulla.

Lepokorven "Pure messinkiä" kertoo nuoren pispalalaisen Jorma Lehtosen elämästä 1930-luvun lopulta 1940-luvun sota-aikoihin asti. Kertomuksessa taiteellisesti herkkä Jorma saa ensimmäisen viulunsa, josta syntyy ikuinen rakkaus musiikkiin. Muuten teoksessa kuvataan perinteiseen tyyliin Pispalanharjun elämää työläisperheen näkökulmasta. Sisällissota muistetaan ja elämän suuri muutos liittyy Lehtosten perheessä, kuinkas muutenkaan, oman talon ostamiseen. Tällöin myös Pispala jää, kun perhe muuttaa harjun vuokratölleistä Kangasalan rajalle. Tarinan lopussa sota-aika luo uudenlaiset raamit nuoren Jorman elämään, kun hän päätyy armeijaan soitto-oppilaaksi.

Pure messinkiä -teoksen yhteydessä on nostettava esiin myös Helsingin Sanomien arvostelu teoksesta (26.10.1986). Lehdessä kummastellaan osuvasti sitä, miten Pispala tuottaa aina vain uusia ja uusia kirjailijoita: "Kuinka monta kertaa vielä Pispala on kronikoitavissa kirjallisuuteemme?" Aivan oikein, juuri niin monesti kuin siellä syntyneitä, eläneitä, eläviä, sieltä virikkeensä noutavia kirjailijoita riittää. Merkillistä on, että niitä näköjään on kosolti. Ja että kaikkein uusimmasta kirjailijapolvesta sikiää yhä lisää. Kumma paikka, jotain imponoivaa siinä kai on, jo kirjoitetun ja luetunkin perusteella." - Toden totta, Pispalan luova voima ei loppunut myöskään 1980-luvulla Lepokorpeen, vaan jatkui yhtä elävänä 1990-luvulla, kurottaen myös uusiin suuntiin.

Teos on lainattavissa Pispalan kirjastosta!

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 28.9.2020.

torstai 20. heinäkuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XI: Siinä näkijä missä tekijä (1972) & Minä, Olli & Orvokki (1967)


Hannu Salaman romaanit "Minä, Olli & Orvokki" ja "Siinä näkijä missä tekijä" voidaan nostaa, ei vain ehdottomiksi Pispala-klassikoiksi, vaan suomalaisen kaunokirjallisuuden yleiseen kaanoniin kuuluviksi merkkiteoksiksi.

Minä, Olli & Orvokki kertoo Harri Salmisesta, Hannu Salaman eräänlaisesta alter egosta. Salminen elää Tampereen seudulla 1960-luvun alussa ja valmistelee "suurta Pispala-eepostaan". Suurimman huomion Salmisen elämässä kuitenkin vievät alkoholi, epämääräiset ystävyyssuhteet ja vielä epämääräisemmät suhteet vastakkaiseen sukupuoleen. Tarina kuvaa 1960-luvun Tamperetta inhorealistisesti ja kirjailijuutta narsismin ja ahdistuksen, mutta myös valtavien luovuuden pyrähdyksien kautta.

Siinä näkijä missä tekijä taas on Se Suuri Pispala-romaani, jonka syntyprosessia edellisessä teoksessa kuvattiin. Sen voi nostaa Lauri Viidan "Moreenin" ohella toiseksi unohtumattomaksi ja Pispala-myyttiä ikuisesti muuttaneeksi teokseksi. Todellisiin haastatteluihin osaltaan perustuvassa tarinassa seurataan jatko-sodan aikaisen kommunistisen vastarintaryhmän toimintaa Tampereella, mutta ennen kaikkea se on kertomus Salmisista – pispalalaisesta moniongelmaisesta työläisperheestä. Teos uudisti näkökulmatekniikallaan suomalaista romaania. Tekniikan runkona toimii useat epäluotettavat ja toisiaan kumoavat kertojat sekä useat aikakerrokset, jotka limittyvät keskenään. Salama ei toden totta päästä lukijaa helpolla, mutta se on varmasti yksi syy sille, että romaania pidetään yhtenä 1970-luvun hienoimmista suomalaista romaaneista.

Pispalasta Siinä näkijä missä tekijä maalaa hyvin erilaisen kuvan kuin Moreeni. Harju on Salaman teksteissä huumoriton ja aggressiivinen paheiden pesä, joka kuitenkin samalla on kasvualusta kirkasotsaiselle idealismille. Harjun elämää määrittelee alkoholi, mutta samalla usko parempaan sosialistiseen maailmaan.

Teokset ovat lainattavissa Pispalan kirjastosta!

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 24.8.2020.

perjantai 14. heinäkuuta 2023

PISPALAN KIRJASTO ESITTÄYTYY: Tapahtumatuottaminen

 

Äänimikseri ja tallennuslaitteet
valmiina


Kirjaston arjen pyörittämisen lisäksi tuotamme erilaisia tapahtumia tiloissamme, muun muassa

kirjailijavierailuja, taidenäyttelyitä ja lukulemmikki-lukuhetkiä. Näissä hommissa

vastuu-ihmisenä toimii tapahtumakoordinaattori.

Usein päällä on monen tapahtuman suunnittelua ja tiedottamista samaan aikaan. Silti on osattava pitää langat käsissä, vaikka olisi paljon asioita muistettavana. Onneksi tässä työssä ei joudu täysin yksin olemaan, vaan apuna on yleensä muita tapahtumatuottajia ja vähintään muuta kirjaston väkeä. Ja esimerkiksi Tahmelan Huvila, Hirvitalo ja Vastavirta-Klubi avustavat markkinoinnissa, silloin kun teemme yhteistyötä heidän kanssaan erilaisissa tapahtumissa.

Ehdottomasti parhaita tämän pestin työkaluja ovat kalenteri, Excel ja Google Drive. Niistä on hyötyä,

kun pitää kirjata kaikki tärkeä ylös ja olla selvillä päivämääristä.

Tapahtumatuottaminen pitää sisällään suunnittelua, sähköpostien lähettämistä ja niihin vastaamista, some-markkinointia Facebookissa ja Instagramissa, tiedottamista lehtiin ja verkkoon, julisteiden tekemistä ja jakamista, tapahtumien videokuvaamista ja äänittämistä, videon editointia, videon lataamista YouTubeen, markkinointikuvien ottamista, kahvitarjottavan hankkimista ja esille panemista, sekä toisinaan tapahtumissa haastattelemista ja/tai juontamista. Koitamme myös lisätä sisältöä tähän blogiin säännöllisesti.

Tämä työ koostuu siis yllättävän monesta palikasta ja siinä kyllä oppii paljon, mutta pyrimme aina jotenkin myös kehittämään toimintaa, selkeyttämään työskentelyä sekä miettimään uudenlaisia tapahtumakokonaisuuksia. Lisäksi jokainen uusi työntekijä tapahtumissa tuo jotain uutta pöytään, uudenlaisen tavan tehdä asioita.