perjantai 11. elokuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XIV, "PISPALAN ENKELI" (1991)



Riitta Vartti julkaisi 1990-luvun alussa neljän romaanin omaelämänkerrallisen sarjan, joka kuvaa Orvokki Dahlin elämää 1950-luvun lapsuudesta aina 1980-luvulle asti. Sarja on kuin tuulahdus 1970-luvun parhaista puolista – laveasta sosiaaliepiikasta.

Ensimmäisessä osassa Orvokki on vielä pieni lapsi ja elämä soljuu maaseudun sekä Helsingin ja Lahden välissä 1950-luvulla. "Pispalan enkeli" on sarjan toinen osa.

Teoksen alussa Orvokki muuttaa äitinsä ja äidin uuden miehen kanssa Pispalaan. Siitä alkaa varhaisteinin lähes kansantieteellisellä tarkkuudella kuvattu matka 60-lukulaiseen nuoruuteen. Orvokin tarina on vahvasti omaelämänkerrallinen. Se sivuaa Lauri Viidan ja Hannu Salama kohtaloita olla sekä pispalalainen "työläispenska" että oppikoulua käyvä "kansakunnan toivo". Orvokkia kiehtoo selvästi harjun hurjempi – ja osin pimeämpikin – puoli.

Itsekin Pispalassa aikaansa viettänyt kirjallisuuskriitikko Pekka Tarkka on Helsingin Sanomien arvostelussa (8.9.1991) hienosti kuvannut teosta: "Pispalan enkeli on sammakkoperspektiivin kulttuurihistoriaa kommunistisen nuorisofestivaalin ajoista hippiliikkeen vuosiin. Se kartoittaa säät ja sanomalehdet yhtä huolellisesti kuin vitsit, iskelmät ja puheenparret. Se on yhtä sitkasta kuin kansanperinne on hidasta, ja elämältä se maistuu."

Toden totta, Pispala sai heti 1990-luvun alussa uuden kronikoitsijan, vaikkakin teossarjan seuraavissa osissa Orvokki harjun jättääkin ja lähtee kohti suuremman maailman seikkailuja.

torstai 3. elokuuta 2023

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA XIII: Ken surmais suuren linnun (1971)



Tauno Kaukosen debyyttiromaani "Klaani" oli vuoden 1963 suuri kirjallinen tapaus. Kaukosen seuraavaa romaania "Ken surmais suuren linnun" saatiin kuitenkin odottaa kahdeksan vuotta. Sitä voi kuvailla verbaalista ilotulitusta sisältäväksi salapoliisiromaanin parodiaksi. 

Teoksen päähenkilö on David Munne, maalaiskunnasta kaupunkiin muuttanut, tarinan alussa lievästi sanottuna omahyväinen mies. David on päättänyt tulla kaupungissa suureksi ja mahtavaksi yksityisetsiväksi. Hän vuokraa etsivätoimistolleen toimiston kantakaupungin laidalta "Harjulta" ja palkkaa kotipaikkakuntansa pikkurikollisen toverikseen. Tästä alkaa erikoislaatuinen tarina, jossa seikkaillaan niin rikollisten, yhteiskunnallisten syväanalyysien kuin kirjallisen maailmankin parissa.

Kuten todettua, Davidin toimisto sijaitsee "Harjulla", jonka voi vaivattomasti paikantaa Pispalaksi. Harjulta löytyy myös kapakka nimeltään "Bunkkeri". Tätä kautta Kaukonen luo kuvastoa tuoreesta, vain muutaman vuoden auki olleesta kirjailijoiden suosimasta kulttuuriravintola Pispalan Pulterista. 

"[Bunkkeri] sijaitsi kurjalistokaupunginosassa, korkean ja jyrkkärinteisen harjun pohjoislappeella, vilkkaasti liikennöidyn läpikulkukadun varrella, uuden betonielementtitalon alimmassa kerroksessa. Sen sisustus oli yksinkertaisesti sanottuna hirttä. Seinät, kalusto, baaritiski olivat rakennetut hirrestä. Suurten näyteikkunoittenkin eteen oli rakennettu korkeat ja harvat hirsiseinät. Se oli epäilemättä käytännöllistä; humalaisten ei ollut aivan helppo rikkoa paikkoja." 

David löytää tarinan lopussa tietynlaisen rauhan sisältään katsellessa kaunista järvinäköalaa Harjun päällä olevan puiston penkiltä. Tämä, jos jotain, on Pispala-kirjallisuutta.