torstai 29. helmikuuta 2024

Elämäni kirjat - kurkistus kirjoihin ja niiden lukijoihin

“Parhaat kirjat ovat sellaisia, että niihin voi mennä uimaan.” 

Näin Satu Hassi kuvasi merkityksellisiä lukukokemuksiaan ensimmäisessä Elämäni kirjat -tapahtumasarjan tilaisuudessa. 

Teksti: Ilkka Niemi

Pispalan kirjasto on käynnistänyt uuden tapahtumasarjan otsikolla Elämäni kirjat. Tapahtumissa kuullaan mielenkiintoisia, eri aloja edustavia vieraita, jotka kertovat vaikuttavista lukukokemuksistaan elämänsä varrelta. Mikä teos teki vaikutuksen lapsena tai nuoruusiän kasvuvuosina? Onko jokin kirja vaikuttanut elämän suuriin valintoihin? Onko jokin kirja juuri nyt erityisen ajankohtainen? Kirjojen myötä päästään tutustumaan eri kirjallisuuden lajeihin, mutta samalla saadaan kurkistus vieraidemme henkilöhistoriaan, mieltymyksiin ja ajatuksiin. 

Satu Hassi oli Sari Lehtolaisen haastateltavana. Kuva: Janne Rahkila

Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää empatiakykyä ja ymmärrystä erilaisista ihmisistä ja maailmoista.  Tietokirjallisuus pyrkii totuuteen ja on siten parasta lääkettä tarkoituksellisen valheellista tiedonvälitystä vastaan. Intohimoisella lukijalla jotkin kirjat kulkevat mukana vuosikymmeniä. Niihin voi palata moneen kertaan, ja niistä voi aina löytää uusia asioita. Tällaisten kokemusten jakaminen on palkitsevaa. 

Ensimmäiseen Elämäni kirjat -tilaisuuteen helmikuussa 2024 vieraaksi saapui Pispalassa asuva poliitikko ja kirjailija Satu Hassi. Urallaan Hassi on toiminut muun muassa Vihreiden puheenjohtajana, kansanedustajana, ympäristö- ja kehitysministerinä sekä Euroopan parlamentin jäsenenä. Kirjailijana hän on julkaissut monipuolisesti teoksia runoudesta romaaneihin, esseistä oppikirjoihin. Satu Hassi sai väkeä hyvin liikkeelle ja palkitsi yleisönsä vahvoilla tarinoilla elämänsä varrelta. 

Hassi johdatti keskustelun lopuksi lukemisen merkitykseen yleensä. Lukemisen hyödyistä on tutkittua tietoa. Lapselle kannattaa tietenkin lukea ääneen - vielä silloinkin, kun hän osaa jo itse lukea. Aikuisten lukuharrastuksella on todettu olevan elinikää pidentävä vaikutus. Samanlaisia positiivisia hyvinvointivaikutuksia on löydetty muiltakin kulttuurin ja taiteen aloilta. Ja lopuksi: suomen kieli ja suomalainen kulttuuri ovat lopulta arvokkainta pääomaamme. 

Pispalan kirjasto oli täynnä ensimmäisessä Elämäni kirjat -tapahtumassa. Kuva: Janne Rahkila

Seuraava Elämäni kirjat -sarjan vierailija Janne Laurila on muusikko, lauluntekijä, dj, ohjelmapäällikkö ja nörtti. Hän rakastaa musiikkia, historiaa, anekdootteja ja nippelitietoa. Hän on aktiivinen lukija ja suomen kielen ystävä. Laurila on julkaissut musiikkia 20 vuoden ajan ja järjestänyt erilaisia festivaaleja. Päivätyönään hän toimii Tampereen Tullikamarin, Kulttuuritalo Telakan ja Tavara-aseman ohjelmapäällikkönä. 

Huhtikuussa vieraaksi saapuu televisio- ja elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja sanoittaja Johanna Vuoksenmaa. Toukokuun vieras on tätä kirjoitettaessa vielä vahvistusta vaille. Kaikissa Elämäni kirjat -tapahtumissa haastattelijana toimii Sari Lehtolainen Pispalan Kirjastoyhdistyksestä. 

Elämäni kirjat keväällä 2024 

to 22.2.2024 klo 18 Satu Hassi

to 14.3.2024 klo 18 Janne Laurila 

to 11.4.2024 klo 18 Johanna Vuoksenmaa

ti 7.5.2024 klo 18 Ilmoitetaan myöhemmin


perjantai 9. helmikuuta 2024

KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA OSA XV, "OTTOPOIKA" (1991)




Vuosi 1991 oli hetkellinen Pispala-kuvausten renesanssi. Samana vuonna ilmestyi sekä Riitta Vartin mammuttimainen arjen kuvaus "Pispalan enkeli" että Hannu Salaman paluu Pispalaan teoksellaan "Ottopoika".

Ottopoika kertoo tarinaa toimittaja-kirjailija Risto Mikkolasta, Pispalassa nuoruutensa sukulaisten luona asuneesta orvosta "ottopojasta". Mikkola päättää romaanin alussa alkaa kirjoittaa kertomateosta toisesta "ottopojasta", kommunistijohtaja Otto-Wille Kuusisesta (1881–1964).

Salama on teoksessa itsensä. Hän vuorottelee Mikkolan 1970- ja 1980-luvuille sijoittuvan tarinan ja absurdeihin mittoihin kasvavan Kuusisen tarinan välillä. Kuusisen tarinassa suuren roolin saa myös Stalinin kaaoottinen hahmo.

Mikkola taas on perinteinen kirjailijarenttu, jonka epämääräiset parisuhdekuviot vievät lopulta Helsingistä takaisin Pispalaan. Tarinassa Salama tekee selvästi tiliä oman 1980-lukunsa kanssa – teoksen yleisilmapiiriä voi kuvailla katkeraksi. Lopussa Mikkolan hahmosta paljastuu jopa äärimmäisen vastenmielisiä piirteitä.

Pispala on tarinassa muutosten näyttämönä. Boheemit – kuten Mikkolan kanssa aikaa viettävä kuvataiteilija Helena – ovat innostuneet ostamaan vanhasta työläiskaupunginosasta asuntoa ja remontoimaan niitä. Mikkolalle Pispala taas on nuoruuden muoisteineen ennemminkni ahdistava alue. Ottopoikaa voidaan pitää Salaman viimeisimpänä Pispala-aiheisena suurteoksena.