Puistofilosofian idea
Teksti ja kuva: Ilkka Niemi
Pispalan kirjasto järjesti viime talvena kaikille avoimia kokouksia, joissa suunniteltiin kirjaston tulevia tapahtumia kevätkaudelle 2024 ja pidemmällekin tulevaisuuteen. Paikalle saapui idearikkaita ihmisiä, jotka tuottivat mainioita ja toteuttamiskelpoisia ideoita tapahtumista, jotka sopivat Pispalan kirjaston profiiliin. Ensimmäisenä ryhdyttiin toteuttamaan Elämäni kirjat -tapahtumien sarjaa. Sitä tehtiinkin keväällä jo neljän vierailun verran. Tilaisuudet saivat kuulijoita hyvin liikkeelle ja muutenkin erinomaisen vastaanoton. Tässä blogissa keskitytään kuitenkin puistofilosofiaan.
Suunnittelupalavereissa kuulimme Ikaalisissa järjestetyistä Puistofilosofia-tapahtumista. Ryhmä innostui ideasta niin paljon, että omaa vastaavaa tapahtumaa ruvettiin puuhaamaan tosissaan. Saimme hyviä yhteyksiä asiantuntijoihin, joiden avulla saatiin edelleen lisää kontakteja. Ikaalisten puistofilosofian perustaja ja vetäjä Antti Sorri ei ollut mustasukkainen oman ideansa toteuttamisesta Pispalassa ja nimen käyttämisestä, päinvastoin. Hän iloitsi, että idea leviää Tampereelle ja tuki Pispalan puistofilosofiaa kaikin keinoin. Puistofilosofia-tapahtumat perustuvat sokraattiseen dialogiin, jota voi kuvata näin:
“Sokraattinen dialogi on kansainvälisesti tunnettu keskustelumuoto, jossa pysähdytään tutkimaan yhdessä aihetta. Yhteisessä keskustelussa tavoitellaan tietoa ja etsitään vastausta aiheeseen, mutta kukaan ryhmästä ei ole aiheen asiantuntija. Toisten kanssa aiheen pohtiminen voi muuttaa omia ennakkokäsityksiä asioista ja tuoda uusia ajatuksia. Ryhmän vetäjä toimii fasilitaattorina ja ohjaa keskustelun eri vaiheita. Osallistuminen ei vaadi mitään ennakkotietoja tai taitoja. Keskustelu lähtee liikkeelle jokaisen omasta kokemuksesta.” Pia Houni
Pispalan puistofilosofia -tapahtuma toteutettiin 8.6.2024. Se koostui iltapäivällä järjestetyistä kahdesta alustuksesta keskusteluineen sekä Kohottavista kävelykeskusteluista Pispalanharjulla. Pidimme Tahmelan Huvilaa ja sen pihapiiriä hienona paikkana tällaiselle tapahtumalle. Lisäksi Iltafilosofia sijoittui baariympäristöön Vastavirran yläkertaan. Yhteen laskettuna osallistujia oli noin 150 henkilöä.
Arkipäivän filosofiaa
Alkuperäiseen puistofilosofian ideaan kuuluu siis se, että ei tarvitse olla oppinut filosofi voidakseen käydä filosofista keskustelua. Keskustelu vaatii avointa mieltä ja kykyä kuunnella muita, erilaisiakin ihmisiä ja ajatuksia. Sitä tämän päivän keskustelukulttuurissa todella tarvitaan. Alustajiksi toki haluttiin filosofian asiantuntijoita. Mutta nimenomaan sellaisia, jotka osaavat tiivistää sanottavansa helposti ymmärrettävään muotoon yleiskielelle. Toinen kriteeri oli se, että alustusten aiheet eivät saa olla liian teoreettisia tai muuten vaikeasti lähestyttäviä. Tässähän onnistuttiin, sillä ensimmäinen, Jaana Parviaisen alustus oli otsikoitu “Tietämättömyys” ja toinen Pia Hounin puheenvuoro “Jokapäiväinen rakkautemme”. Näistä aiheista jokaisella on kokemusta. Tapahtuma ilmoitettiin myös osaksi Annikin runofestivaalin OFF-ohjelmistoa. Runofestivaalin teemana tänä vuonna oli Henkilökohtaisuus. Tähänkin teemaan filosofoinnin aiheet istuivat.
Ensimmäinen alustaja Jaana Parviainen (keskellä) ja lavaisäntä Timo Vuorio (oikealla seisomassa) keskustelevat yleisön kanssa tietämättömyydestä.
Naiset alustajina
Iltafilosofian lavaisänniksi lupautui kolmihenkinen filosofien ryhmä, joka kantaa nimeä Keikkailevat filosofit. Eli Tapani Laine, Timo Vuorio ja Antti Sorri. Niinpä päätettiin, että päivätapahtuman alustajiksi yritetään saada naisia, jotka myös olisivat hyviä esiintyjiä ja kiinnostavia keskustelun avaajia. Pia Houni ja Jaana Parviainen olivat juuri sellaisia. Alustukset rajattiin alle puolen tunnin mittaisiksi, sillä tapahtuman pääpaino oli kuitenkin yhteisissä keskusteluissa. Keskustelua riitti. Yleisö oli heterogeenista: iältään varmaankin 20 ja 80 ikävuoden väliltä ja taustaltaan sekä oppineita tai keittiöfilosofin pohjalta tulleita.
Jaana Parviainen valotti ajatuksiaan tietämättömyydestä mm. seuraavilla jakolinjoilla:
“Tiedän, että tiedän.”
“Tiedän, että en tiedä.”
“En tiedä, että tiedän.”
“En tiedä, että en tiedä.”
Mitä tällaiset näkökulmat merkitsevät henkilökohtaisessa elämässä? Entä mitä merkityksiä väittämät saavat julkisessa keskustelussa ja päätöksenteossa? Kuinka moni asiantuntija tai päättäjä julkisesti myöntää tietämättömyytensä sellaisistakaan aiheista, joista ei voi tietää? No, filosofiassa voi onneksi esittää kysymyksiä antamatta lopullisia vastauksia.
Pia Houni pohdiskeli alustuksessaan rakkauden määritelmää filosofian historian valossa, mutta toi näkökulman myös henkilökohtaiselle tasolle. Mitä on itsensä rakastaminen? Itserakkaus ei ole kovin positiivinen käsite, mutta toisaalta sanotaan, että pitää rakastaa itseään kyetäkseen rakastamaan muita. Entä onko rakastaminen tunne vai teko? Vai päätös?
Tällaisia pohdiskellen on mukava viettää kesäaikaa vaikka laiturin nokassa.
Hieno filosofiatapahtuma sai siis alkunsa avoimista yhteisistä suunnittelukokouksista. Tätähän täytyy saada lisää: yhdessä suunnittelemista ja yhdessä filosofointia.
