Tauno Kaukosen debyyttiromaani "Klaani" oli vuoden 1963 suuri kirjallinen tapaus. Kaukosen seuraavaa romaania "Ken surmais suuren linnun" saatiin kuitenkin odottaa kahdeksan vuotta. Sitä voi kuvailla verbaalista ilotulitusta sisältäväksi salapoliisiromaanin parodiaksi.
Teoksen päähenkilö on David Munne, maalaiskunnasta kaupunkiin muuttanut, tarinan alussa lievästi sanottuna omahyväinen mies. David on päättänyt tulla kaupungissa suureksi ja mahtavaksi yksityisetsiväksi. Hän vuokraa etsivätoimistolleen toimiston kantakaupungin laidalta "Harjulta" ja palkkaa kotipaikkakuntansa pikkurikollisen toverikseen. Tästä alkaa erikoislaatuinen tarina, jossa seikkaillaan niin rikollisten, yhteiskunnallisten syväanalyysien kuin kirjallisen maailmankin parissa.
Kuten todettua, Davidin toimisto sijaitsee "Harjulla", jonka voi vaivattomasti paikantaa Pispalaksi. Harjulta löytyy myös kapakka nimeltään "Bunkkeri". Tätä kautta Kaukonen luo kuvastoa tuoreesta, vain muutaman vuoden auki olleesta kirjailijoiden suosimasta kulttuuriravintola Pispalan Pulterista.
"[Bunkkeri] sijaitsi kurjalistokaupunginosassa, korkean ja jyrkkärinteisen harjun pohjoislappeella, vilkkaasti liikennöidyn läpikulkukadun varrella, uuden betonielementtitalon alimmassa kerroksessa. Sen sisustus oli yksinkertaisesti sanottuna hirttä. Seinät, kalusto, baaritiski olivat rakennetut hirrestä. Suurten näyteikkunoittenkin eteen oli rakennettu korkeat ja harvat hirsiseinät. Se oli epäilemättä käytännöllistä; humalaisten ei ollut aivan helppo rikkoa paikkoja."
David löytää tarinan lopussa tietynlaisen rauhan sisältään katsellessa kaunista järvinäköalaa Harjun päällä olevan puiston penkiltä. Tämä, jos jotain, on Pispala-kirjallisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti