maanantai 11. joulukuuta 2023

Runonkorjuu - Eli miten runouden märkäkorva järjestää sarjan runotapahtumia Pispalassa.



Tiina Lehikoinen esiintyy Runopuutarhassa.

Runonkorjuu

Eli miten runouden märkäkorva järjestää sarjan runotapahtumia Pispalassa.

Kävipä sillä tavalla, että aloitettuani tapahtumakoordinaattorin työt Pispalan kirjastossa viime keväänä tuli sinne käymään runoilija. Pispalan kirjasto oli hänelle jo entuudestaan tuttu, ja hänellä oli ehdotus. Järjestetään sellainen tilaisuus, jossa hän on vieraana kertomassa kirjoittamastaan Mirkka Rekolan elämäkerran ensimmäisestä osasta. ”Hyvä idea!” ajattelin. Sovimme heti, että kesän loppupuolella näin tehtäisiin. Tästä tulee mielenkiintoinen tapahtuma. 

Samoihin aikoihin leikkipuistossa, jossa vietin aikaa poikani kanssa lähes päivittäin, tapasin tutun miehen. Hänellä oli ystävä, jolta oli juuri julkaistu runokokoelma. Ystävä oli miettinyt sopivaa paikkaa, jossa voisi kokoelmasta kertoa kiinnostuneille. Otin sähköpostiosoitteen ylös. Luin ystävän edellistä kokoelmaa. Mahtavaa!

Keväällä hieman aiemmin oli myös järjestetty Pelottelemisen taito -työpaja, jossa kirjoitettiin kauhua. Työpajalaisten kesken oli syntynyt ajatus kauhurunotyöpajasta. Kun tälle työpajalle ilmoittautui vetäjä ja hänelle sopi työpajan ajankohdaksi syksy, oli yhtäkkiä kirjastoon tulossa jo kolme eri runoaiheista tapahtumaa. Mikseipä tehtäisi isompi kokonaisuus runotapahtumia? Olkoon sen nimi vaikka Runonkorjuu, kun se sopivasti näyttää sijoittuvan loppukesään ja syksyyn. 

Mutta mistä loput kiinnostavat tapahtumat? Pitääkö nyt tietämättömän kuvataiteilijan alkaa puurtamaan ja tutustumaan suomalaisen runouden nykytilaan, notkumaan lukuisissa runotilaisuuksissa ja lukemaan nidekaupalla lyriikkaa? Vai luottaako taas kerran johdatukseen ja ihmisten hyvää tahtoo? Ehkäpä kävisi taas tuuri. Yksi oljenkorsi minulla ainakin vielä oli jäljellä.

Kaivoin kirjastossa vierailleen runoilijan minulle sujauttaman lappusen esille. Siitä löytyi puhelinnumero eräälle Länsi-Tampereella asuvalle runoilijalle. Puhelimessa hän osoittautui mitä mukavimmaksi mieheksi, ja Pispalaan hän lähtisi ilman muuta esiintymään. Olihan häneltä tulossa piakkoin julki uusi runoteos, ja Pispala oli niin kaunis syksyisin. Lainasin Pispalan kirjastosta runoilijan teoksen. Olin vaikuttunut. En ollut aiemmin kuullut runoilijasta. Onneksi törmäsin häneen nyt.

Samalla muistin keskustelun, jonka olin käynyt parisen viikkoa aikaisemmin Pispalan kirjastossa. Olin jopa laittanut hakukoneen töihin ja löytänyt artikkelin etäisesti tutusta runoilijasta, joka oli myös hienoja teoksia tekevä kuvataiteilija. Hänen runouttaan löytyi kustantajan sivuilta. Onpas hienoja runoja. Luettuani hetken kirjoitin hänelle heti sähköpostia. Vastaus tuli nopeasti. Saisimme taas uuden runoilijan vierailulle.

Aloin muistella menneitä runotapahtumia. Hirvitalolla vuosia sitten järjestetyt Runotulet-tapahtumat olivat jääneet mieleeni. Jospa Hirvitalon sakkia kiinnostaisi tällainen yhteistyö. Tavattiin ja polkaistiin pystyyn Runopuutarha, koko päivän kestävä runoustapahtuma elokuun lopussa. Työryhmään tuli useita ihmisiä. Kaikki esiintyjäideoita täynnä. Oi, näin monipuolista runous voikin olla. Päätettiin pitää myös työpajoja. Avoin lava, että kaikki halukkaat pääsevät esittämään runojaan. Runoista koostuva polku Tahmelan rannasta Hirvitalolle. Tästähän kehkeytyykin festivaali!

Elina esiintymässä Runopuutarhan avoimella lavalla.



Samalla huomasin myös monet eri runotapahtumat ympäri Tamperetta. Useat niistä järjestettiin ravintoloissa ja kuppiloissa. Niitä oli paljon. “Onpa runot suosittuja!” ajattelin. Luetaankohan niitä nykyään enemmän, vai käyvätkö ihmiset mieluummin kuuntelemassa ja katselemassa niiden esittämistä? Mitenköhän luettu ja ääneen luettu, kirjoitettu ja esitetty runo sitten eroavat toisistaan? Kuka tietäisi? Pitänee kysyä runoilijoilta, runojen esittäjiltä ja runotapahtumien järjestäjiltä itseltään. Monestihan nämä kaikki kolme roolia löytyvät yhdestä ihmisestä. Järjestetään tilaisuus, ja otetaan pari kolme runoilijaa keskustelemaan ja noin. Eiköhän se sillä selviä. Tämän yhden tunnenkin ja niin sen toisenkin. Ehkä he voivat ehdottaa kolmatta. 

Nyt on koossa seitsemän tapahtumaa. Seitsemän on hyvä luku. Ei liian paljon, mutta tarpeeksi. Haetaan vielä Tampereen kaupungilta avustusta. En minä sitä tarvi, mutta esiintyjille palkkioksi. Jos sitä saadaan, niin jaetaan heidän kesken tasan. Saavatpa ainakin jotain taskun pohjalle, ja tulee siitä minullekin parempi mieli. Sitten tehdään julisteita. Näpytellään näppäimistöä ja huidotaan hiirellä. Ollaan kiireisen oloisia. Tuotetaan tapahtumia. Soitellaan puhelimella ja saadaan hurjan paljon apua eri ihmisiltä. Kohta on jo kesän loppu. Ehditään mitä ehditään. Tehdään parhaamme. Pidetään tapahtumat maksuttomina, pois baareista ja laitetaan sopivaa ohjelmaa myös lapsille. Jännitetään ehditäänkö. Jännitetään tuleeko ketään. Tulee! Laitetaan kamera nauhoittamaan. Ehkäpä jotakuta, joka ei pääse paikalle, kiinnostaa nähdä. Onpa mahtavia nämä esitykset, ja puhuupa nämä runoilijat kiinnostavasti kiinnostavista asioista. Siivotaan, kun yleisö on poistunut. Luetaan lisää runoja. Ne ovat hyviä. Sitten seuraava tapahtuma. Sama alusta. Maksetaan esiintyjille kaupungin myöntämästä avustuksesta. Tehdään kaupungille selvitys käytetystä avustuksesta. Istutaan alas ja mietitään. Se vasta on raskasta. Tuliko kaikki hoidettua? Niin ne nauhoitukset. Laitetaan niitä 
verkkoon, niin on ihmisten katsella. Siinä taisi olla kaikki. Huh! Olipa homma. Nyt olisi hetki aikaa. Voisin lukea hieman runoja.

Mitenkäs seuraava vuosi? Otetaanko uusiksi? Kuka tekisi? Itse voisin istua yleisössä.



Kiitos kaikille jotka ovat olleet apuna Runonkorjuun järjestämisessä! Kiitos yleisölle! Kiitos Tampereen kaupungille avustuksesta. Suurin kiitos kuitenkin kuuluu kaikille esiintyjille! 

Runonkorjuu

Runonkorjuu oli neljän runoilijavierailun, runotapahtuman, keskustelutilaisuuden ja kauhurunotyöpajan kokonaisuus. Ensimmäinen tapahtuma pidettiin 24. elokuuta ja kokonaisuus jatkui aina lokakuulle asti. Kaikki tapahtumat olivat maksuttomia ja ikärajattomia. Kaikki tapahtumat Runopuutarhaa lukuunottamatta järjestettiin Pispalan kirjastossa.

24.8.  Jonimatti Joutsijärvi kertoo Mirkka Rekolan elämästä ja runoista sekä kirjoittamastaan Mirkka Rekolan elämäkerrasta Elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin I.




26.8. Runopuutarha, kokoillan runotapahtuma
Kokoillan ja kokoperheen runoustapahtuma, jonka ohjelmistoon kuuluu lavarunoutta, äänitaidetta,työpaja aikuisille ja lapsille, kaikille avoin runouspiiri Runotila sekä illan päättävä avoin runolava, joka kutsuu kaikki halukkaat esittämään runojaan yleisölle. Esiintyjät: Jonimatti Joutsijärvi laulaa Mirkka Rekolan runoja, Tiina Lehikoinen, NEC Projektor, Antti Kyrö, Miina Puolitaival, Kuja-Inka (musiikki), Semi Seilori (äänitaideteos) ja  Selma Kilpi.
Tapahtuma on Pispalan nykytaiteen keskus Hirvitalon pihapiirissä.


7.9.Tamperelainen runoilija ja musiikintekijä Vesa Etelämäki kertoo elokuussa 2023 ilmestyneestä Raja runokokoelmastaan, runoudestaan ja esittää runojaan.

21.9. Nokian Siurossa asuva runoilija, kirjailija ja kuvataiteilija Tiina Lehikoinen kertoo runoudestaan ja esittää runojaan keväällä 2024 julkaistavasta seitsemännestä kokoelmastaan Mutta armo on kukka joka laulaa.




28.9.
Tampereen Kalkussa asuva runoilija Juhani Ahvenjärvi kertoo runoudestaan ja lukee runoja vuonna 2024 julkaistavasta teoksestaan Pärskeet.




12.10. Runo ja esitys, keskustelutilaisuus
Keskustelu lavarunoudesta, esityksestä ja runojen esittämisestä. Keskustelemassa runoilijat, runotapahtumien järjestäjät Venla Moisala (Venlan runoiluyhteisö), Kirsi Hietala (Lyriikkalauantai) ja Sema Hokkanen (Viitapiiri, Särinä).




14.10.Kauhurunotyöpaja
Rimma Erkon (tutkija, kirjailija, runoilija) työpajassa luodaan selkäpiitä karmivaa runoutta syysillan pimeydessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti