1960-luvun puolessavälissä alkanut Pispala-kuvausten tulva ehtyi Hannu Salaman mestariteoksen "Siinä näkijä missä tekijän" (1972) jälkeen. Pispala-kuvauksia jo 1960-luvulla tehnyt Erkki Lepokorpi kuitenkin uskaltautui tarttumaan pitkän romaanin muodossa Pispalaan vielä Salaman jälkeenkin – tosin vasta 1980-luvulla.
Lepokorven "Pure messinkiä" kertoo nuoren pispalalaisen Jorma Lehtosen elämästä 1930-luvun lopulta 1940-luvun sota-aikoihin asti. Kertomuksessa taiteellisesti herkkä Jorma saa ensimmäisen viulunsa, josta syntyy ikuinen rakkaus musiikkiin. Muuten teoksessa kuvataan perinteiseen tyyliin Pispalanharjun elämää työläisperheen näkökulmasta. Sisällissota muistetaan ja elämän suuri muutos liittyy Lehtosten perheessä, kuinkas muutenkaan, oman talon ostamiseen. Tällöin myös Pispala jää, kun perhe muuttaa harjun vuokratölleistä Kangasalan rajalle. Tarinan lopussa sota-aika luo uudenlaiset raamit nuoren Jorman elämään, kun hän päätyy armeijaan soitto-oppilaaksi.
Pure messinkiä -teoksen yhteydessä on nostettava esiin myös Helsingin Sanomien arvostelu teoksesta (26.10.1986). Lehdessä kummastellaan osuvasti sitä, miten Pispala tuottaa aina vain uusia ja uusia kirjailijoita: "Kuinka monta kertaa vielä Pispala on kronikoitavissa kirjallisuuteemme?" Aivan oikein, juuri niin monesti kuin siellä syntyneitä, eläneitä, eläviä, sieltä virikkeensä noutavia kirjailijoita riittää. Merkillistä on, että niitä näköjään on kosolti. Ja että kaikkein uusimmasta kirjailijapolvesta sikiää yhä lisää. Kumma paikka, jotain imponoivaa siinä kai on, jo kirjoitetun ja luetunkin perusteella." - Toden totta, Pispalan luova voima ei loppunut myöskään 1980-luvulla Lepokorpeen, vaan jatkui yhtä elävänä 1990-luvulla, kurottaen myös uusiin suuntiin.
Teos on lainattavissa Pispalan kirjastosta!
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 28.9.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti