KAUNOKIRJALLISUUDEN PISPALA, OSA IX: Rojukallio (1968)

Eino Paloheimon "Rojukallio" eroaa muusta Pispala-kirjallisuudesta näkökulmansa osalta. Teoksen tapahtumat sijoittuvat "Punaisen Harjun" läheisyydessä sijaitsevan konepajan uumeniin. Tällä kertaa päähenkilöinä eivät kuitenkaan toimi työläiset, vaan toimitusjohtaja Elias Alamaa. Alamaa tosin on työläistaustainen, joten tietty työläiskirjallisuuden henki nousee myös Rojukalliosta esiin.

Teoksessa eletään 1960-luvun alkua ja juoni pyörii suurelta osin työpaikkakonfliktien ympärillä. Alamaan konepajan työntekijöiden joukossa on runsaasti jyrkkiä kommunisteja, jotka agitoivat muut työläiset lakkoon. Lakko luo raamit Paloheimon pessimistiselle tarinalle, jossa osansa kritiikistä saavat niin kommunistit, pankit, ammattiliittojen johtajat kuin yrittäjienkin etujärjestöt. Alamaa itse kuvataan kunnollisena ja suoraselkäisenä miehenä, joka jää vakiintuneen "systeemin" jalkoihin.

Pispalasta tarinassa luodaan kuvaa työläisten kaupunginosana, joka on "muutoksen kourissa". Paloheimo kuvaa aluetta seuraavasti: "Elämänmeno oli Punaisella harjulla muuttunut viimeisten vuosien aikana. Ihmismieliä aina ennen hallinnut kateus ja tyytymättömyys olivat miedontuneet, niihin oli sitä paitsi sekoittunut huumoria. Punaisen harjun ja kujien ja viertoteitten taloissa puhuttiin nykyisin kulttuurista, teatterista, televisioesityksistä ja pihojen kaunistamisesta. Kesäisin matkustettiin jopa ulkomaille asti. Oppikoulua käyvät lapset keskustelivat matematiikasta, vieraista kielistä, laudatureista ja approbatureista. Alamaa oli selvillä tuosta sisältäpäin muuttuvasta elämästä ja uudesta sukupolvesta, jolla ei ollut mitään tekemistä vuoden kahdeksantoista [sisällissodan] tapahtumien kanssa..." - Elintaso alkoi saavuttaa myös pikkuhiljaa Pispalanharjun.

Teos on lainattavissa Pispalan kirjastosta!

Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 31.7.2020.