Tytön äiti oli kaunis, ja isä rakasti sitä. Joskus iltaisin he juoksivat kolmisin pitkin Rinnetietä siihen kohtaan, missä näkyi Näsijärven rannaton ulappa ja melkein koko Tampere. Siinä isä sanoi, että kattos plikka kaupunkin valoja, ja Näsijärven rannalle kohosi Nyyjorkki.
Kristiina Harjulan esikoisromaani Pispalan kiviä (Karisto 2013) kertoo Raili-tytön lapsuudesta 50-luvun työläiskaupunginosassa. Raili vanhempineen asuu pienessä yläkerran asunnossa Pispalan rinteessä samassa pihassa mummun sekä naapurin tyttöjen Maarun ja Linnun kanssa. Kivijalassa mummulla on maitokauppa.
Railin tavallisen turvallinen elämä muuttuu, kun harjulle saapuu ihana taiteilijanainen Eedit, joka pian hurmaa heidät kaikki. Eedit tuo mukanaan tuulahduksen Pariisia, Tuhannen ja yhden yön tarinoita, sekä vapauden kaipuun. Pian lastenkin leikeissä kyyditään vain Lana Turner -housuisia hienoja naisia.
Ensin taloon tuli uusia ovia ja ikkunoita. Lopulta seinätkin kaatuivat rytisten. Pispalaan tuli Pariisi.
Romaanin hienoin asia on lapsen näkökulman kuvaus. Raili näkee, kuulee ja ymmärtää paljon enemmän kuin aikuiset osaavat aavistaa. Autellessaan kaupalla kahvin jauhamisessa Raili kuulee asiakkaiden juttuja niin maailman menosta, korvarengastädeistä kuin myös omasta perheestään. Kotona hän osaa tulkita vanhempiensa itkujen ja naurujen sävyjä. Harjula rakentaa tarinaa ja sen aukkoja taidokkaasti lapsen käsityskyvyn rajoja hyödyntäen. Vakavampien teemojen vastapainoksi Pispalan kiviä maalaa kauniin kuvan lapsen mielikuvituksen ja kavereiden värittämästä maailmasta, jossa ollaan Taika Jimiä, leikitään pirssikuskia eikä ulkovessassa tarvitse koskaan käydä yksin.
Yksi tärkeimmistä syistä suositella kirjaa on tarkkasilmäinen ajan- ja paikankuvaus. Harjula varmasti tuntee Pispalan kuin omat taskunsa, onhan hän kirjoittanut myös paikallishistoriikin Unelma Pispalasta (Pispalan asukasyhdistys 1992/2015). Romaania lukiessa oli kiinnostavaa etsiä tuttuja maamerkkejä, arvuutella missä mikäkin paikka sijaitsee ja mitä romaanin 50-luvun Pispalasta on tänä päivänä jäljellä.
Lähes koko romaanin ajan Raili on koululainen. Romaanin lopulla tehdään kuitenkin pieni aikahyppy aikuisikään, kun Raili käy katsomassa vanhaa lapsuudenkotiaan:
Raili jatkoi Rinnekadulle, joka oli jo vuosikymmeniä sitten lakannut olemasta tie. - - Kivijalassa näkyi vielä kaupan oven syvennys. Kolme pientä asuntoa ja kauppa olivat nyt yhden perheen kotina.
Pispalan kiviä sai nyt kymmenen vuotta myöhemmin itsenäisen jatko-osan, kun tänä keväänä Harjulan uusi romaani Sammonkatu ilmestyi (Reuna 2023). Romaani jatkaa Railin tarinaa pitkälle aikuisuuteen ja avioliittovuosiin. Ensi tiistaina 20.6. klo 18 Kristiina Harjula saapuu Pispalan kirjastoon kertomaan uutuuskirjastaan.
Molemmat teokset ovat lainattavissa Pispalan kirjastosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti