Ikäni puolesta en kuulu Dess Terentjevan Ihanan kohderyhmään, mutta eipä nuortenkirjojen lukemiseen ylä-ikärajaakaan ole. Tartuin tähän kirjaan, koska ensimmäistä kertaa ikinä kirjan takakannesta osui silmiini sana muunsukupuolinen. Suomenkielisen kirjallisuuden henkilöiden joukossa kun ei tähän saakka ole ruuhkaksi asti näkynyt muita kuin naisia, miehiä, tyttöjä ja poikia. Meistä muista haluaa silti selvästi lukea moni muukin, koska Ihana oli esim. pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastoissa yksi vuoden 2022 lainatuimpia nuortenkirjoja.
Vahvan oikeudentajun ja empatiakyvyn omaava päähenkilö Lilja on saanut kasvaa omassa perheessään hyväksyttynä ja rakastettuna. Liljan ihastuksen kohde, jota Lilja mielessään kutsuu nimellä Ihana, puolestaan ei uskalla paljastaa todellista minuuttaan vanhoillisesti ajattelevalle äidilleen. Äiti ei pysty hyväksymään sitä, ettei saa pakotettua ja painostettua lastaan sellaiseksi kuin haluaisi. Täysi-ikäistyvä nuori päinvastoin pakenee äidistään henkisesti yhä kauemmaksi ja elää toista, äidiltä kätkettyä elämää somessa ja ystävien parissa.
Pidän kirjassa siitä, että tarina kerrotaan nimenomaan Ihanaan ihastuneen Liljan näkökulmasta, eikä Ihanaa ole laitettu kertomaan sitä perinteistä vähemmistöihmisen kasvutarinaa vaikeuksien kautta itsensä hyväksymiseen ja omaksi itsekseen. Ei Ihanan tarvitse selittää muille mitään, eikä erikseen hyväksyä itseään. Hän vain on. Liljan sanoin oikean kysymyksen Ihanalle pitäisi olla: Milloin tiesit, että sun pitää alkaa peitellä sitä mitä sä oot?
Kaunokirjallisuudesta hakemiini ja saamiini asioihin kuuluvat ainakin erilaisiin elämäntilanteisiin sopivat samastuttavat tarinat ja niiden kautta saatu yhdenlainen vertaistuki, ikkunat itselleni vieraampiin maailmoihin sekä taiteellinen ja kielellinen nautinto. Terentjevan Ihana antoi minulle niin samastumisen kokemuksia näin aikuisenakin lukijana kuin hurmiota aivojeni kielikeskukselle. Romaanin voi kirjoittaa näinkin! Intensiivinen säkeiden virta imi mukanaan, ja samalla ihastelin, miten kirjoitetun tekstin voi sanojen sijoittelun ja fonttikoon vaihteluiden avulla saada puhumaan sekä ääneen että ilman sanoja.
On upeaa elää aikana, jolloin näin selkeän sateenkaarevia kirjoja kirjoitetaan ja julkaistaan, eikä nuorten tai aikuistenkaan tarvitse tyytyä etsimään kirjojen rivien väleistä vihjauksia jossain kaukana muualla olevasta toisesta elämästä, josta ehkä joskus voisi olla minullekin mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti