1920-luvun puolestavälistä aina 1940-luvun loppupuolelle asti ei kaunokirjallisia Pispala-kuvauksia juurikaan julkaistu. Tällöin pispalalaisuuttaa saattoi tosin aistia alueella asuneiden runoilijoiden, Yrjö Jylhän ja Aaro Hellaakosken, tuotannoissa. Vuonna 1950 kaikki muuttui ja Pispala nousi erään Monumentin ansiosta koko lukevan Suomen tietoisuuteen. Jo pari vuotta ennen tätä Pispala oli kuitenkin saanut työläiskirjailija Reino Mantereesta oivan kuvaajan.
Mantereen novellikokoelma "Valtatiellä" sisältää kaksi suoraan oman aikansa Pispalaan sijoittuvaa tekstiä. Ensimmäinen novelli, "Niemisen Kallen pitkä pyhä", kertoo vanhasta katujenlakaisijasta, joka vuosikymmenet on huolehtinut Pispalan valtatiestä. Tarinassa käydään läpi vanhan työläisen raskasta elämänpolkua, joka lopulta päättyy onnettomuuteen eläkepäivien lähestyessä. "Valtatie"-novellin minäkertoja taas on valtatien linja-autokuljettaja. Novellissa minäkertoja kuvailee linja-automatkustajia ja sitä raskasta työläisen elämää, mitä alueen asukkaat elävät: alkoholismi, köyhyys, epäoikeudenmukaisuus ja sairaudet piinaavat Mantereen työläisyhteisöä.Mantereen tekstissä Pispalan valtatie ja itse Pispala alkavat nousemaan niihin myyttisiin mittoihin, jotka Lauri Viita "Moreenillaan" samoihin aikoihin täydellisti. Alueen asukkaat eivät ole enää työläisiä tai köyhälistöä, he ovat pispalalaisia.
Teos on lainattavissa Pispalan kirjastosta!
Tämä artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagramissa 15.6.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti