Kazuo Ishiguron romaani Klara ja aurinko voitti vuonna 2022 parhaalle suomeksi ilmestyneelle scifi-kirjalle myönnettävän Tähtivaeltaja-palkinnon, joten nobelistin uusin kirja oli pakko ottaa myös omalle lukulistalle.
Lähitulevaisuuteen sijoittuvan romaanin päähenkilö on Klara, aurinkovoimalla toimiva älykäs androidi, keinoystävä eli KY, joita myydään seuralaisiksi sekä sosiaalisen kehityksen tueksi varsin eristäytynyttä elämää viettäville nuorille. Klaran tarina alkaa myymälästä, jossa hän tarkkailee muita keinoystäviä, asiakkaita sekä kadun tapahtumia. Eräänä päivänä näyteikkunan taakse ilmestyy Josie, teini-ikäinen tyttö, joka lupaa, että Klara ostetaan heidän perheeseensä.
Tiiviisti ensimmäiseen persoonaan rajattu kerronta toimii erinomaisesti ja koukuttaa lukijan heti ensimmäisellä sivulla. Tarinan dystooppinen maailma avautuu Klaran havaintojen ja kokemusten myötä kerros kerrokselta. Ishiguro käsittelee ihmisyyden, kuoleman ja menetyksenpelon kaltaisia teemoja taitavasti, omalla herkällä ja vähäeleisellä tyylillään. Vaikka varsinaisia tapahtumia on niukasti, kirjaa on vaikea laskea käsistään. Yhtä paljon kuin se mitä lukijalle kerrotaan, merkitsee myös se, mitä jätetään sanomatta.
Klara ja aurinko on tyylikäs science fiction -romaani myös sellaiselle lukijalle, joka ei liiemmin perusta perinteisistä scifitarinoista. Ainakin minulle kirjan teemat toivat ajoittain mieleen Ishiguron varhaisemman romaanin Ole luonani aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti