Ahertajat kertoo tarinan "kaupungissa" asuvan kirjanpitäjän Jooseppi Someron ja "läheisellä harjulla" asuvan kutomotyöläisen Ailakki Ahomaan suhteesta. Päähenkilöiden ja lukuisten sivuhahmojen kautta Haahti kuvaa realistisesti 1900-luvun alun työläiselämän haasteita. Muun muassa taloudellinen köyhyys, sairaudet, työttömyys, sukupolinen epätasa-arvo, luokkaerot, työpaikkakiusaaminen ja alkoholismi ovat alati läsnä suomalaisen köyhälistön elämässä. Tarinan työläiset ymmärtävät elävänsä riiston alaisina. Parempi elämä harjulla ei kuitenkaan kumpua kapinasta tai työväenaatteesta, vaan agraarista kristinuskosta. Toisin sanoen teoksessa työläisen henkinen pelastus löytyy kristillisestä etiikasta ja fyysinen pakopaikka maaseudulta.
Moralistisesta pohjavireestä huolimatta teos on hienosti kuvattu sosiaaliraportti niistä haasteista, joita työläiset teollisuuskaupungissa kokivat ensimmäisen maailmansodan kiihkeinä vuosina. Todettakoon, että vaikka teos on julkaistu hieman Suomen sisällissodan jälkeen, on se kirjoitettu ennen dramaattista kevättä 1918.
Itse Pispala, "Harju", on Haahdin teoksessa tyypillinen köyhälistöalue muiden joukossa; se ei nouse esiin persoonallisena miljöönä. Harju on ennemminkin työläisen pakkopaita, josta tavoitteena on yksinkertaisesti päästä pois. Pispalan myyttinen maine ei siis nouse vielä esiin. Sen aika on myöhemmin.
Teos on lainattavissa Pispalan kirjastosta 😊
Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pispalan kirjaston Instagram-tilillä 24.5.2020.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti